Arvio: Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä
IHMISEN SUHDE HISSIIN ELÄMÄN PEILINÄ
Bengt Ahlfors kertoo näytelmänsä
Hissvägraren (eli sama vähän mutkikkaammin suomeksi Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä) valmistumiselle olevan kolme syytä: ikäihmisten ongelmat,
Lasse Pöysti ja työhuoneensa
talon hissi. Pöystille kirjoitettu monologi, jonka veteraanitähti on itse kääntänyt suomeksi ja lisäksi myös ohjannut, on mitä hurmaavin
puolentoista tunnin draamatuokio.
Pöysti tempaa meidät mukaansa
alusta alkaen ja pitää hyppysissään
mestarillisesti tarinan viimeisiin hetkiin asti. Lapsesta saakka kotitalonsa hissille juttelemaan
tottuneen miehen tarinassa on jotain tavattoman hellyttävää.
Hissillä on ollut miehelle merkitystä
myös monella muullakin tavoin kuin vain juttukumppanina.
Se on kuljettanut häntä talon ylimpään kerrokseen (silloin kun on kuljettanut), toiminut sosiaalisten
kontaktien solmimisen näyttämönä (tai niistä kieltäytymiskeinojen
laboratoriona) jne.
Yhteistä Kansallisen näytelmän kanssa on puolestaan se, että syntymäpäivä
on tässäkin tärkeä asia. Päähenkilön syntymäpäivä on näet sama kuin megatähti Grace Kellyllä, edesmenneellä Monacon ruhtinattarella ja sitä ennen valkokankaan
ja erityisesti Hitchcockin elokuvien palvotulla vaalealla kaunottarella. Pöystin lämpimästi ja melkein kuin itse-eletynoloisesti
tarinoimina jopa kertomuksen kaikkein irrallisimmankin tuntuisetkin
sivujuonteet syttyvät elämään ja nousevat olennaisiksi osiksi herkkävireistä tarinaa.
Olen todella harvoin poistunut monologiesityksestä sydän yhtä kevyenä ja hyvillä mielin kuin nyt, vaikka tarinassa on toki runsaasti
myös tummia sävyjä ja surumielisyyttäkin.