Arvio: Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä
HISSISTÄKIELTÄYTYJÄ OTTAA YLEISÖNSÄ
Pieni pappa seisoo näyttämön reunalla ja puhuu puolitoista tuntia. Koko katsomo kuuntelee lumoutuneena. Pappa on ihan tavallisen vanhan miehen näköinen ruskeine pikeepaitoineen, ja lavastuksenakin on pelkkä pöytä ja tuoli, puoliavoimet verhot.
Kun pappa on Lasse Pöysti ja tekstin on kirjoittanut ruotsinkielisen teatterin ohjaaja-johtaja- veteraani, 30 näytelmän Bengt Ahlfors, ei muuta tarvitakaan. Monologin nimi Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä herättää uteliaisuutta.
VANHA MIES on asunut koko ikänsä samassa asunnossa töölöläisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Talon hissi on kuljettanut häntä jo poikasesta asti ylös ja alas. Paitsi niinä kertoina, kun hississä olisi ollut liian piinallista tai kun hänestä tuli hissistäkieltäytyjä.
Jo poikasena mies oli yksinäinen, vaikka olihan hänellä koulu- ja työtovereita. Oli äiti ja kirjasto, oli koira nimeltä Kafka ja tietenkin Grace Kelly. Paikoin piikikäs huumori käärii surulliset faktat nauruun, jossa tunnistaa pienen ihmisen ponnistelun kohti merkityksellistä elämää. Puhekaveri on löydettävä, vaikka hissistä, jos muita ei ole.
’PIINALLINEN’ ON SANA, joka toistuu usein. Siihen tiivistyy yksityissyyden suojelu ja nolojen asioiden paljastumisen häpeä. Piinallisten asioiden naureskelusta mies hyppää yhtäkkiä täysin toisenlaiseen tunnemaailmaan.
Bengt Ahlforsin alun perin ruotsiksi kirjoittama teksti on aitoa puhetta. Muutamat tarinan keskeyttävät pohdinnat monologin esittämisen ongelmista sopivat esityksen luonteeseen. Tarinassa on elämän koko raadollisuus – kiusaaminen ja pilkka, kissan ystäviä puistattava lapsuuden muisto, pelko, lopun väistämättömyys.
Monologista tulee kuin iltasatu loppuratkaisunsa ansiosta. Jutussa käy juuri niin kuin vanha mies on uskonut: asioilla on merkitystä. Joskus ratkaisujemme motiivit voivat vaikuttaa huvittavilta, säälittäviltäkin. Lopputulos voi silti tuoda juuri sen, mitä kaipaa.
KATSOJALLE MONOLOGI tuo hyvän mielen. Yleisön vaatimukset huomasi ehkä aavistuksen liian innokkaasta nauramisesta. Lämpimistä loppuaplodeista välittyi kuitenkin hienon tekstin ja mestarillisen esityksen tuoma onnen tunne, joka jää elämään omassa mielessä pitkäksi aikaa.