Arvio: Spring Awakening
KEVÄT HERÄÄ
Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Spring Awakening kertoo henkisten ja fyysisten kasvukipujen paineissa kamppailevista murrosikäisistä nuorista ja heidän maailmojensa törmäyksestä aikuisten ja yhteiskunnan auktoriteettien kanssa. Sukupolvien kohtaamisesta syntyy synkkää draamaa, jota musiikki ja lavastus alleviivaat. Lahjakas tekijäjoukko ja yleismaailmallisia ongelmia koskettelevat teemat takaavat, että katsomossa koetaan voimakkaita tunteita.
Spring Awakening perustuu saksalaiskirjailija Frank Wedekindin vuonna 1891 kirjoittamaan näytelmään Kevään herääminen (Frühlings Erwachen), jonka alaotsikkona oli ”Lapsimurhenäytelmä”. Näytelmä esitettiin ensimmäisen kerran Saksassa viisitoista vuotta myöhemmin, mutta viranomaiset kielsivät sen esittämisen. Näytelmä sai saman kohtalon monesti ja sensuroimattomana sitä esitettiin vasta 1970-luvulla Amerikassa ja Englannissa.
Helsingin kaupunginteatterissa nähtävä musikaali on vuonna 2006 Broadwaylla ensi-iltansa saaneen monia Tony-palkintoja keränneen Steven Saterin ja Duncan Sheikin luomus, joka perustuu kirjailija Wedekindin näytelmätekstiin. Musikaali kuvaa riipaisevan koskettavasti murrosikäisten nuorten elämänhaasteita elämän suurten kysymysten edessä. Vähiten kysymyksiä ei herätä oma muuttuva keho, jonka viestejä on vaikea tulkita.
Nuoret etsivät vastauksia kirjallisuudesta ja toisiltaan, rohkeimmat kysyvät vanhemmiltaan. Avuton äiti yrittää selittää tyttärelleen lisääntymisen perusteita, mutta päätyy kuitenkin lähemmäksi haikaraa kuin edes kukkia ja mehiläisiä. Tytär tulee raskaaksi, eikä siltikään tajua, mitä ja miten kaikki on tapahtunut. ”Äiti, minähän kysyin, miksi sinä et kertonut”, tytär huutaa epätoivoisesti äidilleen.
Äiti vie tyttärensä laittomia abortteja suorittavan lääkärin luo, vaikka tietää teollaan saattavansa tämän kuolemaan. Kuollutkin tytär on siis parempi kuin häpeällinen teiniäiti. Kulissien ylläpitämisessä keinolla millä hyvänsä on vahvat yhtymäkohdat 2000-luvun maailmaan.
Esiintymisen riemua
Spring Awakening -musikaalissa ei ole heikkoa lenkkiä. Jokainen produktion taustallakin oleva ammattilainen on antanut parastaan. Kokonaisuus on yhtä aikaa herkkä ja räväkkä sekä itkettävä ja naurattava. Esitystä ei suositella alle 15-vuotiaille eikä herkille aikuisille. Näyttämöllä nähdään rakastelua ja masturbointia, homoseksuaalisuus ja insesti ovat tarinassa läsnä.
Kohtaukset on toteutettu tyylikkäästi ja herkästi, mutta katsojaa ei silti päästetä helpolla. Musikaali herättää tunteita ja ajatuksia – myös aikuiskatsojissa. Vaatii melkoista tiukkaotsaisuutta ja pikkusieluisuutta katsojalta paheksua musikaalin ”voimakkaita” kohtauksia – silti musikaali löytää otollisimman yleisönsä varmasti nuoremmasta sukupolvesta.
Nuorta yleisöä houkutellaan musikaaliin myös Suomessa uudella keinolla myydä istumapaikkoja näyttämölle. ”Miltä tuntuisi istua lavalla keskellä rock-konserttia, olla osa esitystä?”, Helsingin kaupunginteatteri mainostaa ainutlaatuisia ”stagepaikkojaan”. Jokaiseen esitykseen myydään 22 opiskelijahintaista lippua näyttämölle.
Spring Awakening todistaa, että Suomen teatteri- ja musikaalimaailmalla on loistava tulevaisuus. Kuten Kaupunginteatterin viimesyksyinen nuorisomusikaali High School Musical, myös Spring Awakening on nuorten ammattilaisten juhlaa, joka viestittää taiteen tekemisen ja tulkinnan riemua.
Musikaalirooleissa on osin kaksoismiehitys. Spring Awakening -musikaalin päärooleissa loistivat ensi-illassa erityisesti Sara Melleri koskettavana itseään etsivänä ja suureen rakkauteen uskovana Wendlana ja Jaakko Tamminen rohkean kriittisenä ja idealistisena Melchiorina. Myös perheensä kunnian itsemurhalla pelastava Petrus Kähkösen Moritz jättää katsojan mieleen monia kysymyksiä.
Mikä maailmassamme on vialla, kun nuori elämänjanoinen etsijä kokee itsemurhan ainoana vaihtoehtonaan?