Arvio: Spring Awakening
NUORUUDEN RIEMU JA KIPEYS
Moninkertaisesti palkittu nuorisomusikaali Spring Awakening on erikoinen ilmiö. Sitä mainostetaan raflaavasti esityksenä, joka sai muutamia vuosia sitten New Yorkin sekaisin. Nyt musikaali on tuotu Helsingin Kaupunginteatterin näyttämölle.
Mitä sanottavaa saksalaisen Frank Wedekindin 115 vuotta sitten kirjoittamalla näytelmällä on nykyajan nuorelle? Ainakin se, miten tiukoissa raameissa 1890-luvun lopun nuori kamppaili kohti aikuisuutta. Häntä ja hänen heräävää seksuaalisuuttaan kontrolloivat vanhemmat, koulu ja kirkko. Kaksinaismoraalin ja hyveellisyyden verhon takana sattui sitten kaikenlaista, josta nuoret maksoivat hinnan. Heidän osakseen lankesi häpeä ja syyllisyys
Musikaaleihin liitetään määreet kepeys ja viihdyttävyys, mutta tässä näytelmässä ei kaihdeta sellaisia aiheita kuin itsemurha, insesti, itsetyydytys, avioliiton ulkopuolinen seksi, laiton abortti ja perheväkivalta. Rajujen teemojen takia näytelmä onkin ollut esityskiellossa useita kertoja.
Steven Saterin teksti ja Duncan Sheikin musiikki ja tuovat esityksen lähemmäksi nykyaikaa. Rock-tyyppinen musiikki, energiset tanssit ja laulut tuovat katsojan kuin ihmisten ilmoille hengittämään happea liian raskaaksi ja tunkkaiseksi käyvältä elämän kääntöpuolelta. Näyttämökuvakin muuntuu nykyaikaiseksi. Nuoret valloittavat taidoillaan ja heittäytymisellään.
Juuri lauluista löytyvät ne yhteiset asiat, jotka ovat totta kaikille eri aikakausina. Nuoret eivät elä enää samanlaisessa tietämättömyydessä kuin vuonna 1891, mutta onko kasvu aikuisuuteen tullut yhtään helpommaksi? Ovatko nuoriin kohdistuvat odotukset yhtään vähäisemmät? Sitä voivat miettiä kaikenikäiset katsojat. Kuivin silmin ei tästä esityksestä pysty poistumaan.