Arvio: Spring Awakening
Kevään herääminen uudessa kuosissa
Liki 120-vuotias kohunäytelmä vetoaa nyt tunteisiin musikaalina
Helsingin kaupunginteatteri on pitkään ollut maan johtava musiikkiteatteri. Tuskin aikaisemmin kuitenkaan samana kautena sen ohjelmistossa on ollut neljä musikaalia kuten nyt. Syksyllä suuria joukkoja keräsi ensin High School Musical, ja sitten tuli elokuvinakin massoja viihdyttänyt Rebecca. Nyt vuorossa on runsaan vuosisadan takaa kohunäytelmästä tehty uusi Spring Awakening ja toukokuussa on vuorossa High School Musicalin tuore toinen osa.
Tämä jos mikään todistaa, että musiikkiteatteri elää Suomessa vahvaa vaihetta. Toinen ratkaiseva tekijä on, että maasta löytyy laadukas ja laaja musiikkiteatterin ammattilaisten joukko. Turhaan ei ole sanottu, että täällä tehdään parhaillaan ainakin Pohjoismaiden parasta musiikkiteatteria.
Epäortodoksinen yhdistelmä
Saksalainen Frank Wedekind kirjoitti Spring Awakeningin pohjana olevan näytelmän Kevään herääminen (Frühlings Erwachsen) jo 1800-luvun lopulla ja painatti sen omalla kustannuksellaan 1891. Tämä oli aikansa sensaatio, sillä ensimmäisen kerran se pääsi näyttämölle vasta 1906. Kevään herääminen oli sitten pitkään kielletty ja heräsi henkiin vasta 1970-luvulla.
Näytelmä ja myös musikaali on suorastaan riipaiseva kuvaus murrosikäisistä, jotka etsivät itseään. Keho on muuttunut aikuiseksi, mutta psyyke on yhä irtoamassa lapsuuden vaiheesta eikä ympäröivä yhteiskunta, edes koti anna tukea, informaatiosta puhumattakaan.
Elämänkiihko johtaa siksi kontrolloimattomasti traagisiin kohtaloihin. Tällainen provosointi ei miellyttänyt viktoriaanisen ajan moralisteja.
Spring Awakening on musikaalina kaukana perinteisestä Broadway-standardista. The Atlantic Theater Company toi Steven Saterin ja Duncan Sheikin Spring Awakeningin Broadwaylle 2006. Se voitti kahdeksan Tony-palkintoa sekä valittiin vuoden 2007 parhaaksi musikaaliksi. Turhaan Helsingin kaupunginteatteri ei markkinoi sitä teemalla, vain ”kerran sukupolvessa”.
Hkt osoitti melkoista rohkeutta tuomalla tämän musikaalin jo runsaan parin vuoden jälkeen Helsinkiin. Ensi-ilta vakuutti, että se kannatti. Erityisesti Wendlan ja Melchiorin, mutta myös Moritzin ja Ilsen ratkaisut ja kohtalot puhuttelevat yhä. Musikaalissa tämä toimii jopa näytelmää paremmin, kun vastassa on edellisen vuosisadan henkinen ja fyysinen ympäristö sekä näytelmän sisään rakennettu nykymusiikki. Musiikin ja tekstin kontrasti toimii.
Sara Melleri Wendlana ja Jarkko Tamminen Melchiorina veivät roolit ja laulut herkkyydellä ja taidolla. Petrus Kähkösen Moritzin tuska tuntui katsomonkin puolella ja Mariko Pajalahden Ilsen suoritus huipentui loppua kohden. Koko näyttämö toimi orkesteria myöten.
Neil Hardwick ohjaajana, Lasse Hirvi kapellimestarina, Harri Kuorelahti koreografina ja Mika Turunen lauluvalmentajana olivat saaneet nuoret näyttelijät hyvään vireeseen. Asenne on ollut molemmin puolin varmasti oikea. Onnistumisen ilo hehkui näyttämöltä näytöksen jälkeen parven takariville asti.
Musiikissa on ballaadeista heavy rockiin asti. Sen lisäksi tekstin sanoma puhuttelee nuorisoa aikakaudesta riippumasta.
Spring Awekning mietityttää myös ajattelevia vanhempia. Poikalyseon 1960-luvun kasvattina Jari Pehkosen rehtori Knochenbruch toi mieleen kouluni Topin.