Saavutettavuustyökalut

Tervetuloa teatteriin – turvallisesti! Käytössämme on koronapassi. Tutustuthan huolella ohjeistuksiimme Turvallisesti teatteriin -sivustollamme!
Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kielletyt laulut

Lauri Meri – Helsingin Sanomat – 31.01.2009

Laulut elävät, muuttuuko ihminen


Draamalliset lauluillat ovat Helsingin kaupunginteatterin yksi hartaimmin rakastetuista ohjelmistolinjauksista. Lauluiltojen sarja on harvakseltaan täydentyessään myös alati kaivattu.


Kielletyt laulut jatkaa Bellmanin, Brelin ja saksalaisten kabareelaulujen viitoittamaa tietä. Se on koostettu venäläisistä ”alamaailman lauluista”, vankileireillä syntyneistä ja kansanperinteenä eläneistä kappaleista, tai tunnettujen runoilijoiden kielletyistä ja usein nimettöminä levinneistä teksteistä.


Pirkko Saision yhteen keräämillä runoilla on oma pitkä historiansa. Monien alkuperää ei tiedetä, ei myöskään minkälaisia eri versioita niistä on liikkunut. Saision pitkälti yhdessä Pirjo Honkasalon ja Jukka Mallisen kanssa suomentamat laulut ja runot uppoavat luontevasti osaksi elävää perinnettä.


Puolitoistatuntiselle lauluillalle antaa painoarvoa ja vaikuttavuutta ennen kaikkea se, että esityksellä on myös oma historiansa.


Saisio on ollut liikkeellä liki saman kokonaisuuden kanssa jo lähes parikymmentä vuotta sitten Lilla Teaternissa. Esitys oli tuolloin nimeltään Mutsi, mä rakastan huijaria.


Entinen nimikappale on muokkautunut Saision uudelleen suomentamana muotoon Mutsi, mä digaan huijarii. Alkuperältään tuntemattoman säveltäjän ja sanoittajan laulu on päivitetty kaikista esityksen lauluista vahvimmin nykyhetkeen ja siinä mielessä se olisi voinut antaa edelleen hyvin nimensä koko esitykselle.< BR>

Mikä on totuus Tšetšenian sodasta, Anna Politkovskajan murhasta ja Putin-nuorista?


Saision valitsema kokonaisuus on rikastettu kaikilla mahdollisilla ristiriidoilla ja esityksestä muodostuu jännittävän moniääninen jo pelkästään erityyppisistä hahmoista rakentuvan monitaitoisen esiintyjäryhmän ansiosta.


Jonna Järnefelt oli mukana jo parikymmentä vuotta sitten. Tanssijana paremmin tunnettu Janne Marja-aho tekee laulavana näyttelijänä sen sijaan oikeastaan aivan uuden aluevaltauksen.


Pirkko Saisio osoittaa jälleen ilmaisullista täsmällisyyttään, joka vakuuttaa sekä pelkistetyn paljaassa mustasukkaisuuslaulussa että oopperaa lähestyvässä rehabilitointikohtauksessa, joka pohjautuu Daniil Harmsin tekstiin.


Jussi Tuurna vastaa Harmsin satiirin sävellystyöstä, Kiellettyjen laulujen tuoreista sovituksista ja hän myös johtaa esityksen pientä orkesteria.


Kaikki kolme muusikkoa ovat vahvasti piirtyvinä persoonallisuuksina lujasti läsnä vauhdikkaassa menossa.


Kenties suurimman ja puhuttelevimman Kiellettyihin lauluihin sisältyvän ristiriitaisuuden tuo esille Jukka Mallinen käsiohjelmaan kirjoittamassaan pohjustuksessa.


Älymystö on alkanut vastustaa lauluja, joista on tullut Venäjän uuden hengen ilmentäjiä. Alamaailman kieli on juurtunut julkisuuteen, politiikkaan ja liike-elämään.