Arvio: High School Musical 2
High School Musical 2 on alkukesän energiapommi
Koska viimevuotinen Helsingin kaupunginteatterin tuottama High School Musical oli menestys, ei ollut mitenkään yllätyksellistä, että myös HSM2 tuotiin näyttämölle Savoy-teatteriin. Ja pääsääntöisesti samalla, edellisellä kerralla onnistuneen lopputuloksen tehneellä työryhmällä ohjaajasta päärooleihin.
Onnistuneen teoksen jatko-osat ovat aina kaksiteräinen miekka. Toisaalta käsissä on varman menestyksen osatekijät, toisaalta aiheen väkisin jatkaminen voi vesittää kaiken.
br>
Vaikka hyväksyykin sen, että HMS2 on ennen kaikkea laulu- ja tanssikavalkadi, ei voi olla kiinnittämättä huomiota sen ykkösosaakin kömpelömpään käsikirjoitukseen. Koko ensimmäinen näytös on oikeastaan vain tilanteen esittelyä ja tapahtumien petaamista. Vasta väliajan jälkeen itse draama lähtee liikkeelle ja esitys lisää mielenkiintoaan myös niille, jotka eivät ole tulleet vain kuuntelemaan ja katselemaan tuttujen esiintyjien leffasta tuttujen biisien esittämistä. Tämä ei tietenkään ole esityksen toteuttavan ryhmän eikä esiintyjien vika.
Ja jos ykkösosa opetti itseensä uskomista ja luottamista, niin nyt painopisteenä on yhteisöllisyys ja ryhmän jäsenenä olemisen tärkeys sekä lupaustensa pitäminen. Ihan hyviä ja käyttökelpoisia periaatteita itse kullekin.
Tapahtumat sijoittuvat kesälomaan, Sharpeyn ja Ryanin isän omistamaan luksuslomakeskukseen, josta koko tuttu porukka on saanut Troyn vanavedessä kesätöitä. Ilkeän itsekeskeisellä Sharpeylla on tietenkin tähtäimessään sekä kesän talenttikisan voitto että Troy ja niissä hän melkein onnistuukin. Tällä kertaa hänet panee ruotuun sekä hänen veljensä Ryan että myös lomakeskuksen johtaja. Siinä sivussa niin Troy kuin Gabriellakin oppivat uutta sekä itsestään että suhteestaan.
Ammattitaitoista musikaaliosaamista
Koska esiintyjäryhmä oli jo viime vuonna osoittanut olevansa loistavia laulajia ja tanssijoita, piti itsestään selvänä, että taso olisi samanlainen tänäkin vuonna. Eikä odotuksissa tarvinnut pettyä. Marco Bjuströmin ohjaaman ja Peter Pihlströmin koreografioiman esityksen positiivinen energia ja esittämisen into suorastaan vyöryy katsomoon ja jättää hyvän mielen pitkäksi aikaa.
br>
Ryhmäkohtausten riemun ja näyttävyyden lisäksi mieleen jää myös Gabriellan erolaulu Toimi tää ei, jonka Yasmine Yamajako tulkitsee koskettavasti. Aivan samaan intensiteettiin ei yllä Jukka Nylundin Troyn biisi lupaustensa pitämisestä, vaikka hänenkin roolitulkinnassaan on viimevuotista enemmän uskottavuutta.
Anna Laulumaan rakastettavan inhottava Sharpey ja Samuel Harjanteen kepeästi terävyyksiä laukova Ryan ovat hurmaavasti tyypiteltyjä. Raine Heiskasen lähes kyyninen johtaja Fulton tasapainoilee taitavasti erilaisten paineiden ristiaallokossa ja pääsee näyttämään erinomaisia tanssi- ja laulutaitojaan vasta kiitoksissa.
Hulppean lomakeskuksen näkymät Kati Lukka luo näyttämölle tehokkaasti pääasiassa videoprojisoinnein. Jarkko Valteen puvustus on sekä katu-uskottavaa nuorisomuotia että ihanasti ylilyövää rikastyttö-tyyliä.
En ollenkaan epäile, etteikö HSM2 olisi edeltäjänsä veroinen hitti pääkaupunkiseudun nuorison keskuudessa. Se on myös mieltä lämmittävä todiste siitä, että jatkossakin maastamme löytyy monitaitoisia ja osaavia ammattilaisia musikaalituotantoihin.