Arvio: Kukkaistyttö
HELSINGISSÄ JÄLLEEN HUIPPUTEATTERIA
– George Bernard Shaw: Kukkaistyttö. Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 28/1. Ohj. Kari Heiskanen.
– Erilainen Kukkaistyttö –
Kari Heiskasen komea tulkinta George Bernard Shaw’n iki-ihanasta ja meilläkin liki 100v ajan esitetyimpiin teoksiin kuuluneesta Pygmalion-klassikosta, Kukkaistyttö.
Niille G. B. Shaw’n ystäville, jotka eivät tunne verratonta puhenäytelmää Kukkaistyttö, tarina saattaa olla tuttu joko musikaalista My Fair Lady tai sen pohjalta tehdystä elokuvasta. Ideahan on se, että tunnettu kielitieteilijä lyö ystävänsä kanssa vetoa pystyvänsä opettamaan kadulla kukkia kauppaavasta ja slangia vääntävästä homsantuusta hienon naisen, joka käy seurapiireissä herttuattaresta.
Nimi Pygmalion on peräisin antiikin myytteihin mieltyneeltä roomalaiskirjailija Ovidiukselta, jonka pääteoksessa tuon niminen kuvanveistäjä rakastui niin paljon tekemäänsä kauniiseen naishahmoon, että pyysi Venus-jumalatarta herättämään patsaan henkiin. Jumalatar toteutti pyynnön.
Heiskasen esitys yhdistää 1900-luvun alun ajankuvan aikamme teknologiseen osaamiseen. Mm. videokuvaa käytetään onnistuneesti ja harkitusti. Se mahdollistaa kohtausten viemisen esim. näyttämön sivustoille, jolloin lavalla voidaan samaan aikaan tehdä muutoksia uutta kohtausta varten ilman esitystä häiritseviä taukoja.
Heiskasen Kukkaistyttö nostaa Eliza Doolittlen tarinan keskiöön jättäen professori H. Higginsin (jota Heiskanen itse pieteetillä esittää) sekä hänen ystävänsä eversti Pickeringin (mainio Seppo Halttunen) hiukan tavallista enemmän taustalle. Näin Elizaa näyttelevä oiva Anna-Maija Tuokko saa lisää tilaa kaarensa rakentamiseen.
Muutenkin Heiskanen painottaa eri asioita kuin yleensä on tehty. Teksti terävöityy ja aikaan sopiva naisnäkökulma korostuu, mikä näkyy myös hienossa finaalikohtauksessa.
Henryn vanhaa mutta viisasta äitiä näyttelee loistava Ritva Valkama. Samaa tiukkaa vetoa on Elizan isää esittävässä Pertti Koivulassa. Kiitokset myös muutenkin laadukkaalle ensemblelle ja erityisesti roolitöidensä lomassa myös videokuvaajina häärimään ehtiville Matti Olavi Raninille ja Antti Timoselle.