Arvio: XPSD
Tanssia omilla rajoilla
Helsinki Dance Company tanssi teoksessaan XPSD – Exposed – kiehtovasti ruumiillisuuden rajoilla keskiviikkona Posthofin tanssipäivillä.
Lavan hämäristä kuoriutuu kaksi tanssijaa jyskyttävän musiikin tahtiin, joka monotonisesti sykkien tunkeutuu katsomoon levittäen sinne jotain uhkaavaa.
Yksi toisensa jälkeen kaikki kuusi tanssijaa – neljä miestä, kaksi naista – tulevat näkyviin. Sitten ei näytä tapahtuvan paljoakaan. Liikkeet vaikuttavat rauhallisilta, mutta intensiivisiltä. Vähitellen liikkeet alkavat virrata, aivan kuin tanssijat olisivat joutuneet herkeämättä voimistuvaan pyörteeseen. Kuin tanssittu crescendo, joka kestää noin neljäkymmentä minuuttia. Neljäkymmentä minuutta, jonka aikana lähes jokainen kuudesta tanssijasta on tauotta lavalla ja liikkeessä: Huippukuntoa vaativa suoritus, joka hengästyttää myös katsojaa.
Kiehtovaa estetiikkaa
Ryhmän synkronoidut, uskomattomalla tarkkuudella toteutetut liikkeet, voimia kuluttavat kaksintanssiosuudet ilmavilla nostoilla, lattiaosuudet – on kiehtovaa nähdä, kuinka suomalainen koreografi Kenneth Kvarnström hyödyntää hyvin pienin keinoin tanssin ja tilan mahdollisuuksia ja luo sujuvia siirtymiä, joilla on lopulta suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Uudelleen ja uudelleen häivähtää näkyviin viittaus barokkilaiseen tanssitapaan tanssijoiden ankarissa, leveissä askelissa, jotka voisivat polveutua hovimenuetista.
Liikkeiden virtaus muistuttaa yhä enemmän vuolasta jokea, jonka huomaan tanssijat antautuvat. Ruumiillinen rasitus on ennalta-aavistettavaa ja kouriintuntuvaa. Mutta silloinkin, kun tanssijat todella lähestyvät rajojaan, kun he ovat täysin ”XPSD”, paljaana rajojensa edessä, on väsymys heidän liikkeissään tuskin havaittavaa. Millaista kestävyyttä näin pitkäkestoinen, tauoton ja intensiivinen liike vaatikaan! Ja kuinka tanssijat voivatkaan muistaa kaikki nämä askeleet ja yhdistelmät! Jokainen liike on kuin lanka huolella kudotussa loimessa, improvisaatiosta ei näy merkkiäkään. Liikkeiden estetiikka on kiehtovaa, mutta tanssijoiden kurinalaisuus vaikuttaa katsojaan yhtä paljon. Voiko tätä jatkua kokonaisen tunnin ajan?
Crescendoa täytyy seurata decrescendo, vähittäinen paluu lähtöpisteeseen. Se näkyy pysäytetyissä, tanssituissa kohtaamisissa ja ihmisten välisissä kosketuksissa ennen kuin,tanssijat katoavat jälleen lavan hämärään. Tosin vain hetkeksi. Haltioitunut yleisö kutsuu heidät esiin yhä uudestaan ja uudestaan myrkyisillä suosionosoituksillaan. Kiehtova ilta.
(Translation: Multiprint Oy / Multidoc)