Arvio: Wicked

Wicked kuuluu Broadwayn 2000-luvun menestysmusikaaleihin. Tarkasti konseptoidun esityksen sovittaminen suomalaiselle näyttämölle on vaatinut Helsingin kaupunginteatterin väeltä vuosien pohjatyön, mutta lopputulos on häikäisevän upea.

Kyseessä on kolmannen askeleen tarina Ihmemaa Ozista. Yhdysvaltalaisen L. Frank Baumin ensimmäinen Oz-romaani ilmestyi jo vuonna 1900, ja Ozista on ehtinyt tulla olennainen osa amerikkalaista folklorea.

Vuonna 1995 Gregory Maguire julkaisi kirjan Noita, jossa Ozin tarina kerrottiin Lännen ilkeän noidan näkökulmasta. Tähän kirjaan perustuu Winnie Holzmanin dramatisoima ja Stephen Schwartzin säveltämä musikaali Wicked, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2003.

Musikaali kulkee kahden vahvan naisroolin varassa. Vihreäihoinen, noituudessa lahjakas Elphaba ja kultakutrinen, kaikkien ihailema Galinda tutustuvat, inhoavat toisiaan, ystävystyvät vähitellen ja kilpailevat saman miehen rakkaudesta.

Lavalle loihditaan Ihmemaa Ozin värikäs asujaimisto maiskisineen ja puhuvine eläimineen. Taustalla vaikuttaa mahtava Ozin velho.

Wicked on monitasoinen, kevyistä vakaviin sävyihin polveileva, nopeasti etenevä ja yllättävä musikaali. Esityksen taso on kauttaaltaan erinomainen, mutta ylivoimaisina tähtinä loistavat monilahjakkaat Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko. Molemmat näyttelevät, tanssivat ja laulavat ihanasti.

Tuokko hurmasi Galindana yleisön komediennen kyvyillään, tanssitaituruudellaan ja heleällä äänellään. Ylipää säväytti uskomattoman hienoilla sooloillaan. Toisen näytöksen lopussa kuultu ”Ei koskaan enää hyvää” kruunasi tähtisuorituksen Elphabana.

Tuukka Leppänen onnistui molempien naisten tavoitteleman Fiyeron roolissa. Erityismaininnan ansaitsee musikaalin suomennostyö, joka onkin vaatinut neljän ihmisen panoksen ja lukuisia konsultaatiokierroksia Holzmanin ja Schwartzin kanssa.

Laulut soivat ja tarina etenee suomeksi saumattoman juohevasti. Kokonaisuutena Helsingin kaupunginteatterin Wicked on kansainvälisen tason musikaaliloistoa, erityisesti nappiin menneiden pääosavalintojen vuoksi.

Wickedin menestyksen salaisuudeksi on arveltu sitä, että jokainen pystyy samaistumaan ulkopuolisuuden tunteeseen, jota vihreän ihonsa vuoksi syrjitty Elphaba joutuu koko elämänsä kokemaan.

Nuorten naisten välisen ystävyyden ja kilpailuasetelman kuvaaminen on myös raikas teema teatterimaailmassa.