Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Wicked

Veijo Sahiluoma – Kauppalehti – 30.08.2010

WICKED VIE MUKANAAN

Yhdestä kalleimmista tuotannoista tulee suurmenestys

Helsingin kaupunginteatteri on jo pitkään panostanut musiikkiteatteriin. Suurmenestykseksi uskaltaa jo heti ensi illan jälkeen nimetä Wicked-musikaalin. Se on kallein tai ainakin yksi kalleimmista HKT:n viime vuosien tuotannoista.

HKT otti Wickedin ohjelmistoonsa rohkeasti vasta kolmantena teatterina Euroopassa. Tätä ennen se on nähty vain Lontoossa ja Stuttgartissa. Ensi-ilta Broadwayn Gershwin-teatterissa oli lokakuussa 2003. Tosin sitä ennen jo keväällä 2003 tehtiin tavallaan Wickedin koeajo San Fransiscon Curran-teatterissa.

Ensimmäinen vastaanotto oli mediassa ristiriitainen, mutta yleisö otti musikaalin heti lämpimästi vastaan. Näin tapahtui myös Helsingin ensi-illan jälkeen. Eikä syyttä.

Vanha Oz henkiin

Harry Potterin räjäytettyä elokuvien kassatulot, on odotettavissa, että Wicked -musikaali saa Helsingissä myös suuren yleisön suosion. Helsingin ensi-iltaa seuranneet Wicked -musikaalin säveltäjä Stephen Schwartz ja kirjan kirjoittanut Winnie Holtzman olivat innoissaan suomalaisversiosta, joka ei täysin noudata alkuperäistä sisältöä ja eikä ole Broadway-formulan mukainen.

Tarina on pitkälle muunnos L.Frank Baumin Ihmemaa Oz -romaanin juonesta. Tarina elää fantasiamaailmassa hyvän ja pahan, erilaisuuden hyväksymisen, ystävyyden, mutta myös itsekkyyden ja uhrautumisen teemojen vaihdellessa.

Tähtipariksi eli Elphabaksi ja Glindaksi on kiinnitetty Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko. Kumpikin pystyy viemään vaikean laulullisen roolinsa hyvin ja ennen kaikkea katsomoon asti näkee, kuinka nämä ystävykset tukevat suorituksillaan toisiaan. Laaja kokemus musiikkiteatterista näkyy.

Suomalainen musiikkiteatteri on tehnyt 2000-luvulla huimaavan tasonnousun. Ylipää ja Tuokko todistavat sen jälleen kerran. HKT on ottanut riskin ja voittanut. Täytyy onnitella teatterin johdon kykyä kasata reilusti yli 30-henkinen esiintyjätiimi ja tällainen tähtikaksikko.



Sen takana loistivat erityisesti Madame Morriblena Ursula Salo, joka on niin horriblen ilkeä ja opportunistinen roolissaan, että katsojaa viilsi.

Heikki Sankari tohtori Dillamondina voittaa puolestaan kaikkien sympatiat. Nessarose Vuokko Hovatta osoittaa hyvin niin näyttelijän kuin laulajan kykynsä.

HKT:ssä jo Kaunottaren ja Hirviön ja Maija Poppasen ohjannut Hans Berndtsson on ohjannut myös tämän Wicked -musikaalin. En ole nähnyt Wicked -musikaalin muita versioita, joten en osaa verrata. Helsingin versiossa vauhtia riittää eikä kuollutta kohtaa ole. Tapahtumat tempaavat mukaan.

Valosuunnittelu on vaatinut paljon työtä, sen todistavat valoefektit. Ratkaisu, jolla Elphaba katoaa näyttämöltä, askarruttaa vielä pitkään esityksen loputtuakin. Kiitosta on myös annettava koreografi Rebecca Evannelle sekä tanssijoille ja kapellimestari Kristian Nymanille orkestereineen. Musikaali ei onnistu ilman, että nämä osa-alueet nousevat samalle tasolle kuin esityksen muut elementit.



Wicked -musikaalin puvustuskin on huippuluokkaa. Koko visuaalinen ilme ja kokonaisuus on tasoa, jota Suomessa ei tähän mennessä ole nähty.

Toki kokenut katselija voi poimia samankaltaisuuksia niin laulujen stemmoista kuin itse esityksestä. Kaikkiaan 13 eri versiota Evitasta nähneenä ei voinut olla panematta mieleen valkoiseen hihattomaan iltapukuun ja pitkiin valkoisiin käsineisiin puettua Elphabaa puhumassa kansalleen mikrofonin takaa korkealla katonrajassa. Mieleen tuli samanaikaisesti Evita ja Elaine Page Lontoossa noin kolmen vuosikymmenen takaa.