Arvio: Viulunsoittaja katolla
Ikuinen kertomus
Metsänreunassa loimottavat palavat talot. Lähdön aika. Kodistaan karkotettu juutalainen maitokauppias Tevje huutaa Jumalalleen juuriltaan repäistyn ihmisen äänellä ja psalmin 22 sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
Enää ei ole aikaa yksityisille humoristisille rukoushetkille. Elämän ankaruus on rysähtänyt Tevjen ja läheisten kannettavaksi. Vääryys huutaa taivaaseen.
Helsingin kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla on erinomainen osoitus siitä, että Joseph Steinin hyvä tarina kestää aikaa. Musikaali avautuu runsaana: tutun ja väistämättä tulevan uuden ajan kohtaaminen, erilaisuuden sietäminen, uskonto ja sukupolviristiriidat, pitkä avioliitto ja nuori rakkaus.
Musikaali esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1966; esityskertoja tuli peräti 446.
Viulunsoittaja on yhä tuore. 1900-luvun alun ukrainalaisesta Anatevkan kylästä ei ole pitkä matka tähän päivään. Pako vainon ja sodan alta ja muukalaisten vieroksunta eivät ole loppuneet, uudet arvot ja perinteet keskustelevat joka viikko myös kirkollisessa mediassa.
Hans Berdtssonin ohjaama musikaali on valtaisa suurtyö, jonka tekoon osallistuneiden ihmisten nimilista on pitkä. Tulos on riemukas ja liikuttava. Se saa välillä vedet silmiin. Pakahduttavat hetket laukeavat ennen kuin käyvät sietämättömiksi. Juutalaiset perinnetanssit ja venäläiset kyykkyhypyt solmiutuvat Jerry Bockin alkuperäisen musiikin sävelissä taidolla yhteen.
Harvoin on nähty näin täyteläistä näyttämön käyttöä. Taivas näyttää välillä kylän talojen yllä riippuvilta autereisilta pilviltä. Sapattikynttilät loimottavat pimeässä, ja kirkko siintää horisontissa. Lavastus ja puvut ovat Ralf Forsströmin suunnittelemia.
Maitokauppias Tevjen roolissa irrottelee Esko Roine . Hän on helläsydäminen isä, joka taipuu turvaa tuovien perinteiden murtumiseen silloin, kun kyseessä on tyttärien onni. Rakkaus voittaa. Hänen tuskanhuutonsa lähdön hetkellä nousee ihmisen ytimestä asti. Tevjen tavoin vuosisadan vaihteessa lähdettiin Venäjältä vainojen alta Puolaan, Saksaan, Palestiinaan ja Amerikkaan asti. Kylät paloivat ja etninen puhdistus jylläsi. Ja vielä pahempaa oli tulossa.
Viulunsoittajasta elämään jääneet laulut ”Rikas mies jos oisin” ja ”Nousee päivä, laskee päivä” ovat leimanneet musikaalin turhan kepeäksi. Siinä on kyse suurista ja ikuisista tarinoista: elämään suostumisesta ja juuriltaan lähtemisestä, uskollisuudesta ja rakkaudesta.
Anatevkan kyliä on edelleen paljon, ja eri tavoin uskovat ihmiset huutavat yhä pimeään: ”Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.”