Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Miten menestyä vaivatta liike-elämässä

Martti Mäkelä – Skenet – 04.09.2014

Siinä, missä Kansallisteatterissa perustetaan dreamteamia, Kaupunginteatterin syksyn musikaalissa juonitaan, kuinka pääsisi isoon firmaan ja ylenisi siellä mahdollisimman helposti. Amerikkalainen Shepherd Mead kirjoitti vuonna 1952 parodisen oppaan Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Suosittu kirjanen kääntyi Abe Burrowsin ja ja säveltäjä Frank Loesserin käsissä menestysmusikaaliksi. Suomessakin nähty teos on nyt saanut raikkaan ilmiasun ohjaaja Markku Nenosen käsissä. Yhä ylemmäs Musikaalissa on satiirin piirteitä. Hilpeän musiikin ja hehkeiden hymyjen takana vinoillaan reippaasti menestymisen pakkosyndroomalle ja amerikkalaiselle unelmalle. Keskushenkilö Finch, Antti Lang, on köyhä, mutta yritteliäs nuorukainen. Hän tutkii ahkerasti Meadin kirjasta ja päättää kokeilla onneaan. Kirjasen neuvot ovat naiiveja ja röyhkeitä, mutta näköjään toimivia. Niinpä Finch löytää itsensä suuren firman työhaastattelusta vailla mitään kokemusta tai koulutusta. Entä mitä firma tekee? Mitä sen on väliä! Tärkeintähän on byrokratia ja hierarkiat, joiden portaita kohotaan aina vain ylemmäs. Jani Uljaksen lavastus avautuu suunnattomana toimistona arvokkaine puupaneeleineen. Epookki näkyy vanhoissa kirjoituskoneissa ja pöytäpuhelimissa. Elina Kolehmaisen värikäs puvustus on ehtaa ja tyylikästä 50-60-lukua, kuin Mad men -sarjasta. Nenosen tanssikoreografiat ovat hauskoja ja oivaltavia. Firmasta löytyy monenlaista vipeltäjää, joiden kanssa kannattaa pysyä väleissä. Heitä ovat muun muassa toverillinen herra Bratt, Kari Mattila, koko paikan pomo Biggley, mainio Esko Roine, ärsyttävä laiskiainen Frump, Ilkka Forss, ja romantiikannälkäinen Rosemary, Anna Victoria Eriksson. Rosemarylla on tärkeä rooli amerikkalaisen unelman täydentäjänä; täytyyhän naisella olla mies ja miehellä nainen. Tapahtumien kuluessa pakkaa tulee sekoittamaan hemaiseva Hedy, loistava Kaisa Mattila, jonka kautta saadaan todistaa, pääseekö firmassa etenemään reittä pitkin, kuten sanonta kuuluu… Veijarimaisia hahmoja Lang ottaa veijarimaisesta roolistaan suvereenisti kaiken irti. Opportunistinen, ilakoiva hymy välähtää aina, kun jokin juoni tepsii ja seuraavalle portaalle päästään. Roine vetää velmulla ammattitaidolla pisteet kotiin. Langin kanssa laulettu kannatuslaulu Vanha tammi on tansseineen aivan hulvaton ja esityksen helmiä! Forss on mainio vastapaino vetelänä nousukkaana; hän on esityksen hassu lurjus. Erityisen vakuuttava on Mattilan vamppimainen, mutta sanankäänteissään höhlä hahmo. Seksikäs pahis on samalla sydämellinen ja saa yleisön sympatiat puolelleen. Risto Kupiaisen johtama 13-henkinen orkesteri svengaa varsin mallikkaasti. Laulut soivat pääosin komeasti. Kappaleessa Kahvittaa on veikeä lattaritunnelma. Samalla ryhmä tanssii oivallisen numeron kofeiininhimoissaan. Kirpeä satiiri Kaupunginteatterin musikaali vaikuttaa alkuun harmittomalta ilottelulta ja kapitalismin palvonnalta. Pinnan alla esitys on kuitenkin hyvin tehty kirpeä satiiri, jossa on terää nykypäivänäkin. Lopussa lauletaan lojaalisuudesta, siitä kuinka firmassa ollaan ”yhtä perhettä”. Mutta kertosäe lisää pointin: ”Pärjäät, kun sulla hyvä veli on vaan!” Siinäpä ohje yritysmaailmaan ja miksei geopoliittiseen tilanteeseenkin.