Arvio: Otetaas toiset!
Helsingin Kaupunginteatterin Otetaas toiset! on pikkujoulukauden varma naurattaja.
Kutkuttava Otetaas toiset! perustuu amerikkalaisen näytelmäkirjailija Avery Hopwoodin teokseen Fair and Warmer. Jo vuonna 1915 kantaesityksensä New Yorkin Eltinge-teatterissa saanut teos on klassikko, joka jaksaa naurattaa tänäkin päivänä.
Helsingin Kaupunginteatterin Otetaas toiset! sijoittuu New Yorkiin vuoteen 1929, aikaan ennen suurta pörssiromahdusta. Pilvenpiirtäjän korkeuksissa sijaitsevassa yksityisasunnossa naapureina asuvat ystäväpariskunnat valmistautuvat viettämään koti-iltaa. Avioliittoonsa ja erityisesti puolisoonsa pitkästynyt Laura Bartlett (Jonna Järnefelt) ilmoittaa lähtevänsä oopperaan entisen kihlattunsa Philip Evansin (Eppu Salminen) kanssa. Naapuripariskunnan keikarimainen Jack Wheeler (Jari Pehkonen) ilmoittaa myös lähtevänsä kerholle. Illanistujaisiin jäävätkin pariskuntien hiljaisemmat puoliskot Billy Bartlett (Jouko Klemettilä) ja Blanny Wheeler (Heidi Herala).
Nämä elämäänsä rauhallisesti suhtautuvat naapurukset kokevat itsensä petetyiksi ja päättävätkin sen vuoksi repäistä kunnolla. Täysin alkoholiin tottumattomina he sekoittavat cocktaileja kaikista baarikärryn antimista. Tyhjään vatsaan nautitut juomat aiheuttavat sankareissamme odotettavan reaktion. Yön edetessä puolisot saapuvat kotiin ja farssin ainekset ovat valmiit. Näytelmän loppupuoliskolla herätään seuraavaan aamuun, jolloin selvitetään ja selitetään edellisyön tapahtumia. Yllätyksiä riittää vielä aamullakin jokaisen oven taakse.
KLASSIKKONÄYTELMÄÄN PUHALTAVAT ihan uutta puhtia taiturimaiset näyttelijät. Niin Bartlettit kuin Wheeleritkin ovat epäsopivia pariskuntia, mutta uskottavalla tavalla. Temperamenttisen ja sarkastisen Lauran turhautuminen ja vanhan suolan janoaminen on suorastaan käsinkosketeltavaa Jonna Järnefeltin roolisuorituksen myötä ja Jouko Klemettilän Billy on kutkuttavalla tavalla raivostuttava vässykkä. Heidi Heralan uskomaton ilmeikkyys ja fyysinen taituruus herättävät maalta kaupungistuneen Blannyn henkiin. Jari Pehkosen Jack ja Eppu Salmisen Phillip ovat tyylinäytteitä kahdesta erilaisen pelimiehen hahmosta. Lavasteiden takaosassa puuhaileva ranskalainen sisäkkö Marie-Claire on farssin ihastuttava sivustakatsoja ja kommentoija. Vappu Nalbantoglun hauskuuttava sisäkköhahmo puhuu vahvalla ranskalaisaksentilla sen kummemin ihmettelemättä isäntäperheen railakkaaksi yltyvää menoa. Näyttelijöiden kemiat tuntuvat toimivan hyvin lavalla ja tekemisen ilo välittyy katsomoon.
1920-luvun epookki on tuotu viehättävästi Arn-Henrik Blomqvistin ohjaamana Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle. Antti Mattilan lavastus ja Sari Salmelan puvustus tukevat toisiaan yhdessä 1920-luvun lopun jazziin perustuvan äänimaailman kanssa, jonka on suunnitellut Eero Niemi. Kokonaisuutta täydentää Ville Aaltosen valosuunnittelu, joka tuo vuorokaudenajanvaihtelut kauniisti esiin.