Arvio: Otetaas toiset!
Arenassa on lupa nauraa.
”Älyllinen komedia” ei ole niitä epiteettejä, joita kannattaa sovitella yhdysvaltalaisen Avery Hopwoodin sata vuotta sitten kirjoittaman Fair and Warmer -komedian Helsingin kaupunginteatterin tuoreeeseen tulkintaan Arena-näyttämöllä.
”Aivot narikkaan” -komedia saattaisi olla osuvin lajityyppimääritys tälle sekoilulle, eikä mitenkään dissaavassa tai halventavassa mielessä.
Se nyt vaan antaa osviittaa siitä, että pitkälle vietyä verbaalista notkeutta tai elämänmuotoparodiaa Hopwoodin komedia ei tarjoa. Siinä otetaan tilannekomiikan ja ihan puhtaan ovienpaukutusfarssinkin keinoin ilo irti kahdesta jutusta, aviokriisistä ja täyskännistä.
Ken pulloon tarttuu…
Reita Lounatvuoren suomentama kipsailu-kännäily-kankkustelu-farssi on saanut kosiskelevasti nimekseen ”Otetaas toiset”, mikä ei edes riitä, kun esityksen vauhtipari pääsee oikein kunnolla viinaksien makuun. Aiempaa kokemusta tällä jarruttomaksi heittäytyvällä kaksikolla ei tuliliemistä olekaan.
Herra Billy Bartlett on absolutisti jo ties kuinka monennessa polvessa, ja hänen röpöttelykymppaninsa Blanny Wheeler on niin ikään hyvin nuhteeton rouvashenkilö. Rouva muuten Billyn naapurille, ystävälle ja finanssialan kollegalle Jack Wheelerille, joka taas ei ole niin kovin kunnollinen aviomies.
Koko vyöry käynnistyy siitä, kun Billy ja Blanny huomaavat aviopuolisoillaan olevan tahoillaan vetoa vieraisiin. Heille alkaa valjeta, että juuri oma kunnollisuus – siis tylsyys – saattaa olla syynä siippojen kevytkenkäisyyteen. Jäätyään kahden lehdelle soittelemaan he päättävät pistää elon risaikseksi ja sortua johonkin ”arkaluontoiseen”. He haluavat jopa jäädä kiinni ”rysän päältä”, vaikka eivät oikein tiedä, mitä käsite tarkkaan ottaen merkitsee. Mutta sillä konstin saataisiin ehkä omat rakkaat ”varpaisilleen”…
Tuumasta toimeen. Billy ja Blanny alkavat puolisoidensa lähtiessä liesuun tehdä vähän cocktaileja. Ja tosissaan humaltumistarkoituksessa. Juomasekoitusten taiteesta heillä ei ole pohjatietoa, joten sankoon pannaan kaikki, mitä hyvin varustellusta viinakärrystä löytyy. Kumoamiseen ei käytetä kimaralaseja vaan vaaseja. Kyytipojaksi horpätään pullon suusta samppanjaa.
Ja siiten mennään. Kun Billy ja Blanny ovat koko ikänsä viettäneet pidättyväistä elämää, niin persolkaisessa kännissä vapautuvat estoista oikein perusteellisesti. Täytyy sanoa, että Nummisuutarien Eskonkin ensihumala jää kakkoseksi tämän näyttämöjurrin rinnalla.
Väliajan jälkeen tapahtuva näytelmän laskeutuminen krapulaan, välienselvitykseen sekä lopulta kaiken ja kaikkien selviämiseen on tasoitetumpaa, mutta ei juurikaan latteampaa komediaa. Kohelluksen sijaan kiinnittyy katsojan päähuomio nyt farssin kuljetuksen tarkkaan ajoitukseen.
Näyttelijöiden juhlaa
Otetaas toiset on reipasotteista vanhan ajan näyttelijävetoista komediaa. Arn-Henrik Blomqvistilla on ollut ohjattavanaan valioluokan komedianäyttelijöitä, etunenässä tietysti Billyn ja Blannyn rooleissa vähintään satakymmenen laseissa revittelevät Jouko Klemettilä ja Heidi Herala. Heillä on täytynyt olla jo harjoituksissa hauskaa kehitellessään kännikoreografioita, ja hyvin hupi välittyy katsomoonkin. Mielikuvitus lentää esimerkiksi käsillä olevan irtaimiston viihdekäytössä.
Jari Pehkonen liukaseleisenä Jack Wheelerinä ja Jonna Järnefelt tylsän liiton tympiinnyttämänä Laura Bartlettina komppaavat pääparia antaen tälle riittävästi tilaa. Eppu Salmisella on vähän kliseisempi rooli Lauran elostelevana ex-kihlattuna. Vappu Nalbantoglu tekee hupaisia piipahduksia näyttämölle ranskalaissisäkkönä. Tämän Marie-Clairen nimi on herrasväelle vaikea muistettava, niinpä hän on milloin Marie-Bulimie, milloin Marie-Nicorette, Marie-Clamydie…
Reita Lounatvuoren suomennoksessa on muutenkin oivaltavia tuoreistuksia, jotka modernisoivat vanhaa komediaa juuri sopivasti. Kun komedian perustyyli ja atmosfääri ovat sadan vuoden takaa, mutta dialogissa ja moraalissa on ripaus 2000-lukua, syntyy mukavia törmähtelyjä.