Arvio: Einsteinin rikos
EINSTEININ RIKOS
Kahden miehen, todellisen ja fiktiivisen henkilön, keksitty keskustelu perustuu tekstin erinomaisuuteen ja vahvaan esittämiseen.
Laiturilla New Jerseyssä 1940- ja 1950-luvuilla fyysikko Albert Einstein kamppailee paitsi purjeveneensä kanssa myös teorioittensa ja niiden seurausten kanssa. Keskustelun toinen osa puoli on kulkuri joka peilaa maailmaa ja tapahtumia oman elämänsä kautta. Sodasta he ovat eri mieltä kunnes ovat samaa mieltä. Suhteellisuusteoria ei joudu koetukselle mutta etiikan kysymykset atomipommin käytöstä ja sen rakentamisesta.
Pahan olemassa olo on lähellä ja myös konkreettista. Yhdessä yössä Einsteinista tuli kansalaisesta erityisryhmään kuuluva maaton. Samaan pyrkii uuden kotimaan epäluuloiset.
Timo Torikan erinomainen käännös tekstistä jossa ei ole yhtään liikaa eikä liian vähän. Kari Heiskasen vahva ohjaus jossa on karsittu näyttelijöiden maneerit.
Pääroolissa on Santeri Kinnusen jonka esiintyminen on loistavaa ja rauhallista, jokainen sanottava ovat kohdallaan. Pekka Huotarin alun pieni hermoilu muuttuu nopeasti vahvaksi olemiseksi ja hyväksi pariksi Kinnuselle.
Einsteinin ja kulkurin tapaamiset ovat ajatusten ja puheen sinfoniaa, suuria ajatuksia pienesti ja pienempiä suuresti.
Eläminen on tärkeätä, sisältö vaikeata, tulevaisuus lähellä ja menneisyys läsnä. Nautittava puolitoistatuntinen. Teatteritaiteen helmi joka antaa paljon ja pitää hereillä jokaisen lauseen ansiosta.