Saavutettavuustyökalut

Arvio: Billy Elliot

Liisa Talvitie – Apu – 14.09.2015

Totta ja tarua

Niin nopeasti yhteiskunnalliset tilanteet muuttuvat, että Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliot -musikaali on yllättäen ajankohtainen. Työtaistelut ja solidaarisuus eivät ole mennyttä aikaa, vaan tätä hetkeä ja tulevaisuutta myös Suomessa. Kaivosteollisuuskaupunkiin, Pohjois-Englantiin sijoittuvassa musikaalissa eletään työllisyyden kannalta vaikeita aikoja, kun Britannian hallitus vuonna 1984 ilmoittaa aikovansa sulkea kaksikymmentä tappiollista hiilikaivosta. Rajujen ratkaisujen takana on rautarouva, konservatiivien pääministeri Margaret Thatcher (1925-2013).

Kaivoskaupunki ja sen vuoden ajan lakkoilleet miehet ovat tarinan kehys, mutta keskiössä on murrosikää lähestyvä Billy, joka leskeksi jääneen isänsä käskystä harrastaa nyrkkeilyä. Balettisali vetää poikaa kuitenkin enemmän puoleensa kuin perinteinen miehinen laji, ja jokainen elokuvan ja musikaalin nähnyt tietää, mihin suuntaan tarina kääntyy.

Markku Nenonen on ohjannut ja tehnyt koreografian musikaaliin, joka nähdään kaupunginteatterin remontin takia Linnanmäellä Peacock-teatterissa. Esitys ei kalpene viime vuonna Lontoossa jalat altani vieneeltä versiosta, vaan onnistuu kaikilta osiltaan.

Kolmesta Billynä vuorottelevasta pojasta näin Amos Brotheruksen huikean ja varman suorituksen – 14-vuotias laulaa, tanssii ja näyttelee varmasti ja sydämeenkäyvästi. Hänen ystäväänsä Michaelia näytteli samassa esityksessä Luka Haikonen, joka ansaitsi kaikki väliaplodit, niin sydämensä halusta viimeksi kaupunginteatterin Tarzanissa nähty nuori herra esiintyy.

Risto Kaskilahti Billyn isänä saa tehdä pitkästä aikaa vakavan roolin ja tekee sen hyvin. Jonna Järnefelt on napakka, ronskiotteinen baletinopettaja. Luontainen rooli hänelle sikäli, että ennen Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjaa Järnefelt opiskeli tanssijaksi. Billy Elliot koskettaa syvästi ja liikuttaa kyyneliin asti, koska se on totta. Totta on ihmisten huoli toimeentulostaan, totta se, mikä merkitys lapsille ja nuorille on opettajille ja vanhempien kannustuksella ja kyvyllä luopua omista ennakkoluuloistaan. Billy Elliot meni sydämeen. Siksi, että sen tarina on totta.

Apu-lehti / Lämpiö – Liisa Talvitie