Arvio: Ihanat naisemme
KIRPEÄÄ RANSKALAISTA NYKYKOMEDIAA
Helsingin kaupunginteatteri: Ihanat naisemme Käsikirjoitus: Eric Assous Ohjaus: Kari Heiskanen Esitys: Pengerkadun näyttämöllä 8.4.2015
Pengerkadun näyttämöllä on pysyvä paikkansa suomalaisessa teatterihistoriassa. Toimihan se lähes kolme vuosikymmentä Ryhmäteatterin kotinäyttämönä. Ryhmis tuotti kultavuosinaan ( erityisesti 1980-luvulla ) yleisö- ja arvostelumenestyksiä toinen toisensa perään. Siellä on saanut kantaesityksensä mm. Jumalan Rakastaja, josta Kokkolan kaupunginteatteri teki varsin onnistuneen päivityksen viime vuonna. Myös klassikoihin (erityisesti Molieren komediat ) Ryhmäteatterin teknisesti taiturimainen ensemble toi aina jotain uutta tulokulmaa. Pengerkadun hieman nuhjuinen interiööri – jossa pääpaino oli sisällössä – oli kuin luotu yhdeksi uudenlaisen kaupunkikulttuurin kohtaamispaikaksi 80-luvun Helsingissä.
Nyttemmin Ryhmiksen tekijöistä suurin osa kuuluu suomalaisen teatterin establishmenttiin ja tiettyä nostalgiaa on siinä että herrat Kari Heiskanen, Pertti Sveholm ja Timo Torikka palaavat rikospaikalle – nyt Helsingin kaupunginteatterin evakkolaisina. Katsojamäärältään Suomen suurin teatteri on pari vuotta remontissa ja talon näyttämöt ovat ripoteltuina ympäri Helsinkiä.
Ranskalaisen Èric Assous`n komedia Ihanat naisemme saa edellä mainittujen herrojen käsittelyssä arvoisensa tulkinnan ja Pengerkadulla näytellään tarkasti aksentoiden ja kolmikko selvästi nauttii lavalla olostaan. Edes näkemääni esitykseen sattuneet tekniset ongelmat eivät pilanneet tunnelmaa, vaan kaverit ottivat esityksen keskeytyksenkin rennon itseironisesti haltuun.
Tarina itsessään on hyvin yksinkertainen. Heiskasen näyttelemä neuroottisen pedantti Paul ja lupsakampi Max ( Pertti Sveholm ) kokoontuvat viikottaiseen korttirinkiin, johon he odottavat kolmatta jäsentä Paulia ( Timo Torikka ). Vihdoin Paul saapuu ja kertoo tehneensä hirvittävän rikoksen. Alkushokista toivuttuaan kaverit alkavat pohdiskella luottamuksen ja todellisen ystävyyden merkitystä. Mitä merkitsee 35 -vuoden ystävyys, jos yksi on saamassa elinkautisen? Yllättävä juonen käänne toimii dynamona kaapissa olleiden luurankojen kolistelulle. Kaikki piilossa olleet kaunat vyörytetään esiin kuin sipulia kuorisi kerros kerrokselta. Lopulta jäljellä on vain paljas ydin. Ja mikä onkaan se ydin? Yllätys yllätys; inhimillinen rakkaus! Ihanat naiset näytelmän perussanoma on ehdottoman humaani
Assous´n vuolas teksti vyöryttää eteemme kaikki parisuhteen karikon paikat uskottomuudesta ja sitoutumisen pelosta aina tunteiden heikentymiseen ja jokapäiväiseen petokseen saakka. Näytelmän henkilöt ovat kuin kuka tahansa meistä, ja siksi niissä on inhimillistä uskottavuutta. Tekstin komediallisuus tuo tarinaan vaadittua kepeyttä ja antaa näyttelijöille tilaa tyylittelyyn. Erityisesti Kari Heiskanen nyansoi riemastuttavan pienin ja tarkoin elein kontrollifriikkiä Pauliaan. Pertti Sveholmin Max taas on hyväntahtoinen nahjus joka maljan läikkyessä yli muuttuu hujauksessa mylviväksi raivopääksi jonka mesoamisessa on silti jotain sympaattista. Timo Torikan Simonille jää tapahtuminen käynnistäjän osuus – tarkkaan näyteltyä ja uskottavaa epätoivoa jota Torikkaa jakaa tarkasti aksentoiden katsomon joka kolkkaan.
Ihanat naisemme on erinomaisen kompakti puolitoistatuntinen joka hieman kankean käynnistyksen jälkeen imaisee katsojat mukaansa etenkin mainion käsikirjoituksensa vuoksi. Timo Torikka vastaa myös sen toimivasta suomennoksesta, jossa mukana on sopivasti ranskalaista kepeyttä ja suomalaista äijäilyä. Legendaarinen Pengerkadun näyttämö saa yhden luvun lisää sen maineikkaaseen historiaansa. Tällä kertaa ei kaadeta patsaita, mutta ei aina tarvitsekaan. Taitava teksti, johon työryhmä on löytänyt oikean klangin, on ihan hyvä peruste löytää Kallion kaupunginosaan.