Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Gagarinin tie

Kaisa Mustonen – G. Burken haastattelu – 2002-12

1. Kertoisitko ensin hiukan taustasi ja siitä mitä teit ennen kuin ryhdyit kirjailijaksi?

Synnyin Dunfermlinessä Skotlannissa vuonna 1968. Sen jälkeen kun olin käynyt kouluni loppuun ja jättänyt yliopisto-opintoni kesken, tein useita tärkeitä töitä minimipalkalla.

2. Luin jostain haastattelustasi, että kirjoitit Gagarinin tietä kymmenen vuotta. Kirjoititko sitä todella niin kauan vai oliko se vain mielessäsi? Miten ideasta syntyi näytelmä, jonka lähetit Edinburghin Traverse-teatteriin?

Olen aina halunnut kirjoittaa. Se tuli mahdolliseksi vasta kun isoisäni kuoli ja jätti minulle hiukan rahaa. Pystyin jäämään kolmeksi kuukaudeksi pois töistä ja kirjoitin Gagarinin tien. Olin suunnitellut sitä jo jonkin aikaa, en kuitenkaan kymmentä vuotta (en tiedä kuka haastattelija luuli niin), ehkä pari vuotta. Sitten jätin käsikirjoituksen vuodeksi (en tiedä miksi) ennen kuin lähetin sen Traverse-teatteriin Edinburghiin vuonna 1998. Koska näytelmää ei ollut tilattu, meni melkein vuosi ennen kuin sain vastauksen – siihen mennessä olin jo menettänyt toivoni – he pitivät tekstistäni. Menin tapaamaan Traversen taiteellista johtajaa, John Tiffanya (joka ohjasi näytelmän Edinburghissa ja Lontoossa), ja hän lupasi tehdä näytelmästä lukuesityksen maaliskuussa 2000. Se meni oikein hyvin ja Traverse varasi näytelmän vuoden 2001 festivaaleille.

3. Pitääkö paikkansa, että olet saanut inspiraation Gagarinin tien kirjoittamiselle Lumphinnansissa sijaitsevasta katukilvestä?

Näytelmä on saanut nimensä Gagarin Way -kadun mukaan. Katu sijaitsee Skotlannin Fifessa, Lumphinnansin kaivoskylässä, joka oli kommunismin pesäpaikka. Länsi-Fife on ainoa Iso-Britannian vaalipiiri – nykyään se on jaettu Länsi- ja Itä-Dunfermlinen vaalipiireihin – josta on koskaan päässyt kommunistisen puolueen edustaja Britannian parlamenttiin ja Gagarin Way on ainoa Juri Gagarinin mukaan nimetty katu Britanniassa. Fifessa kerrotaan vitsiä, että he olisivat nimenneet kadun Tereškovan (ensimmäisen avaruudessa käyneen naisen) mukaan, mutta kukaan ei tiennyt miten se kirjoitetaan.

4. Osaatko nimetä joitain esikuvia tai inspiraation lähteitä työllesi?

Monet ihmiset ovat vaikuttaneet minuun. Pidän paljon irlantilaisista näytelmäkirjailijoista. Gagarinin tie perustuukin erityisesti Brendan Behanin ohjeeseen ”Laita heidät nauramaan ja sitten katkaise nauru”. Pidän tietysti myös monista elokuvista ja yleensä luen paljon sekä fiktiota että faktaa. Minulla ei ole muita esikuvia kuin ehkä Simpsonit-sarjan käsikirjoittajat.

5. Onko näytelmäsi henkilöillä tai itse tarinalla jotain esikuvia todellisessa elämässä?

Kaikki henkilöt perustuvat todellisiin ihmisiin. Valitettavasti Skotlannissa on liikaa Eddieitä eikä tarpeeksi Garyja.

6. Gagarinin tie on aika väkivaltainen näytelmä. Mitä mieltä olet väkivallasta elokuvissa ja näytelmissä?

Kasvoin Gibraltarilla ja Rosythissa, jotka molemmat ovat Britannian laivastokaupunkeja. Sitä kasvaa tappelemaan. Väkivalta on osa jokapäiväistä elämää. Se ei ole oikein eikä väärin, se vaan on.

7. Gagarinin tiessä puhutaan eksistentialismista, marxismista, globalisaatiosta ja anarkoterrorismista. Miten poliittisena pidät näytelmääsi asteikolla nollasta kymmeneen?

Gagarinin tie kertoo vallasta ja väkivallasta. Se on täysin poliittinen.

8. Näetkö henkilökohtaisesti globalisaation myös positiivisena prosessina, joka synnyttää maailmanlaajuiset markkinat ja yhdistää taloudet entistä tiiviimmin toisiinsa, vai ajaako se mielestäsi vain monikansallisten yritysten ja rikkaiden maiden etuja piittaamatta lainkaan kehitysmaiden köyhyydestä ja ihmisoikeuksista? Miten globalisaatiota voisi mielestäsi kontrolloida? Miten näet globalisaation vaikutukset yksilötasolla?

Globalisaatio? Jos Marx ei meille muuta opettanut, niin ainakin pääoman ahneen luonteen. Kapitalismi etsii aina uusia tapoja hyötyä työvoimasta, luonnonrikkauksista ja tiedosta. Maailmanlaajuinen hyväksikäyttö ei ole sen enempää tai vähempää rikos kuin paikallinen hyväksikäyttökään, mutta täällä lännessä, maailmanlaajuisen tietoverkon ansiosta me voimme kauhistuen tajuta, että meidän köyhillämme on äärettömän paljon parempi tilanne kuin kehitysmaiden köyhillä. Ja sitten ihmettellään ihmisten välinpitämättömyyttä.

9. Gagarinin tie kertoo myös miehistä. Millaisena näet miehen tilanteen nyky-yhteiskunnassa? Heijastaako näytelmäsi jollain tavalla maskuliinisuuden kriisiä?

Maskuliinisuuden kriisiä? Meillä Skotlannissa sitä ei ole. Me vain vedämme kännit ja tappelemme keskenämme. Tätä on jatkunut jo vuosikausia.

10. Vakavista teemoistaan huolimatta, Gagarinin tiessä on silti paljon huumoria. Jos sinun pitäisi luokitella näytelmäsi, olisiko se ennemmin komedia, poliittinen näytelmä vai jotain muuta?

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Fifen Dunfermlinessa sijaitsevan tehtaan varastohalliin. Se kertoo kahdesta miehestä, tehtaan työntekijästä, jotka päättävät kidnapata ja tappaa johtajansa. Se on heidän kannanottonsa globaalia kapitalismia vastaan. Heidän huonosti suunnitellulta hankkeeltaan alkaa kuitenkin mennä pohja, kun he tajuavat, ettei heidän sieppaamansa pomo, Frank, olekaan se minkä he olettivat hänen olevan. Tilannetta monimutkaistaa entisestään tehtaan vartijan, Tomin, sekaantuminen asiaan vastoin tahtoaan. Halusin kirjoittaa 1900-luvusta ja siitä miten kommunismi, joka oli vuosisadan alussa työväenluokan suuri toivo, näkyi vuosisadan lopussa enää vain entisen teollisuusalueen muutamassa katukyltissä. Halusin kirjoittaa 1900-luvusta ja siitä tuli komedia. Mutta kun mietitään näytelmän teemoja, Marxin ja Hegelin historian teorioita, anarkismia, psykopatologiaa, eksistentialismia, mielisairautta, poliittista terrorismia, nihilismiä, globalisaatiota ja maskuliinisuuden kriisiä, se ei voi olla muuta kuin komedia.

11. Gagarinin tien alkuperäinen Traverse-teatterin tuotanto on kiertänyt ainakin Åpne-teatterissa Norjassa. Osaatko kertoa, missä muualla se on ollut kiertueella? Näytelmän oikeuksia kysytään kovasti maailmalla. Suomessa on tammikuussa kaksi Gagarinin tien ensi-iltaa, täällä Helsingin Kaupunginteatterissa sekä pari viikkoa aikaisemmin Tampereen Työväen Teatterissa. Mihin muihin teattereihin se on tulossa ohjelmistoon?

Gagarinin tie tehdään Saksassa – Essenissä, Leipzigissä, Gottingenissa, Bremenissä sekä muutama muukin tuotanto ensi vuonna.
Oslossa skotlantilainen vierailu ja norjalainen tuotanto ensi vuonna
Tukholman Riksteaternissa skotlantilainen vierailu ja ruotsalainen tuotanto ensi vuonna

Varsovassa ensi-ilta 18.1.2003

Ljubljanassa maaliskuussa 2003

Torontossa huhtikuussa 2003

Barcelonassa heinäkuussa 2003

New Yorkissa 2003

Pariisissa helmikuussa 2004

Näytelmän oikeudet on myyty myös Italiaan, Hollantiin, Belgiaan, Tanskaan, Islantiin, Australiaan, Liettuaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Serbiaan, Argentiinaan ja muuallekin, mutta en muista mihin.

12. Onko näytelmäsi menestys jollain tavalla muuttanut sinua?

Gagarinin tien menestys on muuttanut minut hirviöksi. Olen itsekäs, turhamainen, omasta neroudestani vakuuttunut ja taipuvainen rajuihin taiteellisiin tunteenpurkauksiin. Näitä lukuun ottamatta olen sama vanha Gregory.

13. Pitääkö paikkansa, että kirjoitat tällä hetkellä Paines Plough- ja Royal National -teattereille? Mitä teet tällä hetkellä ja mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi? Onko teatteri sitä mitä haluat tehdä loppuelämäsi vai onko sinulla jotain muuta mielessäsi?

Kirjoitan parhaillaan uudestaan näytelmääni Occy Eyes – jonka tapahtumat sijoittuvat Gibraltarille Falklandin sodan aikaan – lontoolaiselle, uutta draamaa tukevalle Paines Plough -ryhmälle. Olen tällä hetkellä kiinnitettynä kirjailijana Royal National -teatterin Studiossa Pearson Televisionin apurahajärjestelmän tuella. Teemme myös elokuvaa John Tiffanyn, Gagarinin tien alkuperäisversion ohjaajan kanssa. Näen itseni muutaman vuoden kuluttua joko loistoasunnossa Hollywoodissa tai sillan alla Lontoon keskustassa.

14. Viimeinen kysymys. Katselimme Lumphinnansin karttaa ja todella löysimme Gagarinin tien (Gagarin Way). Mutta onko kyseessä umpikuja?

Kyllä, se on umpikuja sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti (se päättyy murheellisesti tyhjälle maatilkulle, jossa on pari maalia jalkapallon pelaamista varten – mikä on perinteisesti nyrkkeilyn ja rikollisuuden lisäksi ainoa ulospääsy kaivoksista) .

* Gregory Burkea on haastatellut sähköpostitse Kaisa Mustonen joulukuussa 2002.