Arvio: Kun siilit rakastaa
NAUTITTAVA NÄYTELMÄ AHLFORSILTA
Kun siilit rakastaa on lämminhenkinen ja pieni on kaunista -ideologiaa tunnustava nykypäivän opettavainen moraliteetti.
Asko Sarkolan siirtyminen Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Lilla Teaternista oli onnenpotku myös muille suomenruotsalaisessa kulttuuripiirissä vaikuttaville taiteilijoille. Esim. tuotteliaan Bengt Ahlforsin, lähes koko tuotantonsa Lillanille kirjoittaneen (jokunen kantaesitys Svenska Teaternissa ja kolme suomenkielisissä teattereissa) dramaatikon näytelmiä on esitetty suomenkielisissä teattereissa vähän ja ulkomaillakin enemmän.
Osa miehen kaikkiaan 26 näytelmästä on toki kirjoitettu yhdessä Frej Lindqvistin (3), Lars Huldenin (1), Anna Bondestamin (1), Johan Bargumin (2) tai kaksikon Claes Andersson ja Johan Bargum (49 kanssa, mutta monia ei edes käännetty suomeksi, ei vaikka käännöksiä on, etenkin näytelmäkirjailijan uudemmista teksteistä, tehty jopa lukuisilla ulkomaan kielilläkin.
Ahlforsin tuorein draama Kun siilit rakastaa (När igelkottar älskar; suomennos Henri Kapulainen) on ensimmäinen kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa saava Ahlforsin näytelmä. Vain kaksi aikaisemmista 25 näytelmästä on esitetty tätä ennen Helsingin Kaupunginteatterissa (Lindqvistin kanssa syntynyt esikoisnäytelmä Oli kevät ja yhdessä Bargumin kanssa kirjoitettu Onko Kongossa tiikereitä). Ei anna kovin hyvää kuvaa suomenkielisten ja ruotsinkielisten kulttuuripiiriemme vuorovaikutuksesta!
No hyvä kuitenkin, että alkaa tapahtua. Ahlfors on nimittäin sangen osaava kirjoittaja, joka hallitsee varsinkin juohevan ja näppärän komedian kehittelyn.
Itse asiassa häntä voisi pitää jopa klassisen hyvin tehdyn komedian yhtenä parhaista suomalaisista nykyedustajista, jonka teokset ovat sukua mm. monille sympaattisille brittikomedioille. Ahlforsin taidoista todistavat sekä nautittava uutuusnäytelmä Kun siilit rakastaa että myös miehen monien aiempien teosten vankka suosio ulkomailla.
Kun siilit rakastaa kertoo pienen autokorjaamon omistajan Onni Karlssonin ja hänen lähipiirinsä elämästä. Läheisiin kuuluvat vaimo Maija, poika Matias, tytär Annikki sekä lapsuudenystävä ja naapuri Toivonen, vaikka siihen on toki tyrkyllä myös Annikin uusi poikaystävä Jormakin, jonka Annikki tuo näytelmässä ensi kertaa perheelleen näytille.
Annikin pelot isän ja Jorman yhteentörmäyksestä ovat perusteltuja. Isä on nimittäin harmaan sektorin kova kannattaja, joka ilmoittaa mm. verottajalle vain noin 15 prosenttia tuloistaan ja tekee loput pimeänä. Jorma taas on pappi, joka vastustaa kaikenlaista valehtelua, keplottelua ja rikollisuutta ja pitää luentoja etiikasta mm. eri yrityksissä.
Ahlforsin itse oman kolminäytöksisen kesäisen komediansa pohjalta ohjaama esitys on varsin viihdyttävä ja juuri sitä mitä suuri yleisö varmasti teatteriltaan odottaaa, muttei välttämättä viehätä ihan kaikkia esimerkiksi taiteeltaan suurta alkuräjähdystä tai suurta yhteiskunnallista osallistumista vaativia. Kun siilit rakastaa on lämminhenkinen ja pieni on kaunista -ideologiaa tunnustava nykypäivän opettavainen moraliteetti, jossa paha ei välttämättä ihan kaikilta osin saa palkkaansa mutta melkoisen näpäytyksen kumminkin.
Seppo Maijala on muheva ja rikkaita vihaava Onni, Vieno Saaristo oivallinen Maija ja Susanna Roine kipakka Annikki, suvun ensimmäinen ylioppilas ja yliopisto-opiskelija. Arttu Kapulainen on rooliinsa oikeanikäinen Matias, joka tekee osansa kokeneen lapsi- ja teininäyttelijän varmuudella. Jyrki Kovaleff on sopivan lutunen F.Toivonen ja Heidi Heralassa sopivasti ytyä lopussa ratkaisijan rooliin sivuosasta nousevana rva Lindinä.
Pekka Korpiniityn valoisa ja tekstin kepeyttä sopivasti tukeva samanhenkinen (etten sanoisi aurinkoisen pahvinen) lavastus sopii juttuun kuin kukka napinläpeen. Ja samaa kesäistä ilmettä jatkavat myös Maija Pekkasen puvut. Musiikista vastaa Johann Logrén harmonikkoineen lähiöomakotitalon katolta käsin.
Kevätkesäteatterikausi on oikein hyvä aloittaa Helsingin Kaupunginteatterin pieneltä näyttämöltä. Kun siilit rakastaa on hyvin tehtyä, hyväntuulista ja opettavaista komediaa. Hömppää sanoisi ehkä joku.