Arvio: Sylvia
Sylvia – Näytelmä ihmisen parhaasta ystävästä
Jokainen koiranomistaja varmasti tietää, kuinka tiiviin suhteen lemmikkiin voi luoda. Riemastuttavassa ja älykkäässä Sylvia-näytelmässä pureudutaan koiran ja ihmisen kanssakäymiseen poikkeuksellisen syvällisesti.
Sylvia on palkitun newyorkilaisen kirjailijan A. R. Gurneyn menestysnäytelmä vuodelta 1995, jota on esitetty muun muassa Broadwaylla, Lontoon West Endissä ja Pariisissa. Suomessa Sylvia sai ensiesityksensä Lilla Teaternissa 1997 ja suomeksi se esitettiin ensi kertaa 1998. Tällä esityskierroksella Sylvia nähdään Helsingin Kaupunginteatterin toteutuksena Studio Pasilassa ja se sai ensi-iltansa 6. huhtikuuta.
Sylvia-näytelmän keskiössä on pariskunta, jonka lapset ovat jo lähteneet kotoa. Greg (Jari Pehkonen) on isossa firmassa talouspuolelle päätynyt monen roolin mies, joka kokee joutuneensa tekemisiin liian abstraktien asioiden kanssa. Kate (Heidi Herala) on Shakespeareen erikoistunut englanninopettaja, joka on luonut uransa vasta lasten lähdettyä kotoa. Asiat joutuvat kuitenkin täysin uuteen valoon, kun Greg tuo kotiin puistosta löytämänsä Sylvia-koiran (Elina Aalto).
Alkaa nauruhermoja kutkutteleva kolmiodraama ihmisten ja koiran kesken. Varmasti useimmat lemmikkejä, erityisesti koiria, omistavat tunnistavat itsensä vähintään hetkittäin näytemän aikana, vaikka Greg inhimillistääkin löytämäänsä koiraa keskimääräistä enemmän. Hilpeyttä herättävät muun muassa Gregin ja Sylvian väliset keskustelut, joita monet koiraihmiset käyvät lemmikkiensä kanssa, sillä erotuksella tosin, että normaalisti koira ei vastaa.
Miehen ja koiran suhteesta
Kaiken komediallisuuden alla piilee kuitenkin älykäs analyysi ihmisen luonteesta ja uudistumisen tarpeesta. Greg löytää Sylvian sopivasti jouduttuaan töissä muutoksen eteen ja koira muodostuukin tämän muutoksen läpikäymisen ruumiillistumaksi. Greg haluaa elämältään jotain konkreettista ja löytää sen koirasta, jolle alkaa omistaa kaiken aikansa. Lisämausteita uuteen todellisuuteen tuovat Gregin ja Sylvian lenkit ja vierailut koirapuistoon. Koirapuistossa sekä Greg että Sylvia saavat uusia tuttavuuksia. Puistosta löytyy esimerkiksi Pertti Koivulan esittämä Pontus-rottweilerin omistaja Tom, jolta Greg saa tilanteeseensa vertaistukea. Tomin mukaan nainen ei nimittäin koskaan kunnolla ymmärrä miehen ja koiran välistä suhdetta.
Katen rooliksi muodostuukin kummallinen yhdistelmä muutosvastarintaa ja muutoksen katalyyttiä, kun hän alkaa pyrkiä kaikin keinoin eroon Sylviasta tarkoituksenaan palauttaa miehensä tukevammin maan kamaralle. Kolmikon välille syntyykin melkoisia jännitteitä, mikä on koko näytelmän suola. Seurauksena on hersyvä komedia koirasta ja hänen ihmisistään. Tämän vuoksi näytelmä sopiikin kaikille koiraihmisille ja heidän läheisilleen kuin nenä päähän. Nokkela huumori ja salavihkainen viisaus valloittavat katsojat ikään ja sukupuoleen katsomatta.