Saavutettavuustyökalut

Kaupunginteatterin lipunmyynti on jälleen avoinna! Jatkamme vielä peruttujen esitysten lippujen siirtoa ja rahojen palautusta.
Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kauppamatkustajan kuolema

Kirsikka Moring – Helsingin Sanomat – 20.08.1999

Kyllikki Forssell ja Esko Salminen täyttävät kaupunginteatterin suuren näyttämön



40 vuoden ystävyys helpottaa vastanäyttelijän ymmärtämistä



Kyllikki Forssellin ja Esko Salmisen yhteenlaskettu karisma sinkoaa tänä syksynä Helsingin kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä Arthur Millerin modernissa klassikossa Kauppamatkustajan kuolemassa.
Näytelmää esitetään parhaillaan myös Broadwaylla – loppuunmyytynä.
Salmiselle kaupunginteatterin näyttämö on monelta rupeamalta tuttu, Forssell on siellä ensimmäistä kertaa: “Ei lainkaan niin kauhea näyttämö kuin ennakkoon pelkäsin”, hän huokaa.
Salminen kehuu työtoverinsa rohkeutta: “Ensin Pitkänsillan yli tuli Urho Kaleva Kekkonen, sitten Casimir Ehnroth ja lopulta työläiskaupunginosaan uskaltautui myös Kyllikki Forssell!”
Johon vastaukseksi Forssell suhauttaa: “Rakkaita nämä työtoverit!”
Työtoveruutta näillä kahdella suurella on riittänyt jo yli 40 vuotta. Ei tarvitse työhön ryhtyessä ensin opetella tuntemaan vastanäyttelijää. Se on etu, molemmat toteavat.

Oivalluksia
ympäri vuorokauden


Muutenkin työ on vaikea ja edessä rankka urakka, joten tehtävää helpottaa luottamus toiseen ja yhteinen teatterikäsitys – tai pikemminkin ymmärrys siitä, miten roolia rakennetaan.
Kansallisteatterissa vietetyt yhteiset vuodet ovat tuottaneet yhteisen tajunnan ja kielen. Viimeksi he näyttelivät seitsemän vuotta sitten toisissaan riippuvaa ja raatelevaa avioparia Lars Norenin näytelmässä Elämää pitempi yö.
Se oli rankka kertomus Eugene ONeillin perheen tuhosta, jonka Kurt Nuotio ohjasi Kansallisen pienelle näyttämölle. Hän sai työstään Eino Kalima -palkinnon.
He ovat niin tottuneita yhteistyöhön, että ovat ehtineet jo ennen harjoitusten alkua pohtia kaksinpäin esittämänsä avioparin Willyn ja Lindan henkilöitä ja elämää.
He saattavat myös soitella toisilleen erilaisiin vuorokauden aikoihin oivalluksiaan, kysymyksiään ja epäilyjään.
Tärkeintä yhteistyössä on, ettei toinen yksipuolisesti määrää toista. He sanovat tasaisen vuorotellen paimentavansa toisiaan.
Monia vuosia suuria monologeja näytellyt Forssell sanoo osaavansa erityisesti arvostaa sitä, että saa tehdä työtä yhdessä luotettavan vastanäyttelijän kanssa, joka ei pyri mestaroimaan, mutta on silti kriittinen.
Salminen vitsailee, että “Kylikki on kyllä kova komentelemaan, mutta näytelmän Willy on äänessä koko ajan. Jos Linda yrittää sanoa jotain, käskee Willy hänen tukkia suunsa. Sopii minulle.”
Taisteluparia ohjaa Reko Lundan. Ikäero ei haittaa, “Lundan on on tehty vanhaan nahkaan”, näyttelijät kehuvat. Eikä teatterissa ole iällä niin suurta merkitystä. Työssä ollaan samassa liemessä ikään katsomatta.
“Ei lainkaan mikään nulikka, harvinaisen kypsä ikäisekseen”, vahvistaa Forssell Salmisen lausuntoa.

Suomi elää
Millerin aikaa


Molemmille Arthur Miller on entuudestaan tuttu kirjailija. Salminen on näytellyt Näköala sillalta -näytelmässä, Forssell näytteli aikoinaan mm. keskeisen Abigailin roolin Tulikokeessa.
Molemmat ovat myös lukeneet Millerin kahden tiiliskiven paksuisen elämänkertateoksen Ajan uurteita, joissa Miller tilittää kaiken muun ohella suhdettaan Marilyn Monroeen.
Elämäkerran luettuaan näkee, miksi Millerin näytelmät ovat niin tosia. Hän kirjoittaa niissä omasta perheestään, omasta kokemuksestaan.
“Harlemissa syntynyt Miller on kuunnellut ja tallentanut tarkkaan ympäristöään. Hänen dialogintajunsa ja tarkkuutensa osoittaa, miksi hän kirjoittaa draamaa eikä proosaa”, Salminen sanoo.
“Millerissä on jotain melkein tsehovlaisen lahjomatonta, traagista ja koomista samaan aikaan. Hän ihailikin Tsehovia, ja ohjasi viimeksi Lokin”, Salminen pohtii.
Salmiselle suurinta mahdollista elämänvalhetta itselleen syöttävä kauppamatkustaja Willy on silti tiukka paikka. “Suurin puherooli, minkä ikinä olen saanut tehdäkseni.”
Kuuman kesän jälkeen paluu työhön on ollut tavallista vaikeampi prosessi. Salminen kertoo, miten hän on ollut tavanomaista kärttyisämpi läheisilleen ryhdyttyään kaivamaan itsestään esiin roolin tuntoja.
“Mitä kauemmin tätä työtä tekee sitä vaikeammaksi se tulee. Ärsytyskynnys on pahimmillaan melko matala. Luonnosteluja lentää roskakoriin tuhatmäärin!”
“Pablo Picasso kai on ainoa, joka pystyi sanomaan: Minä en etsi, minä löydän!”
“Asioiden on pakko antaa mennä näyttelijän läpi, eikä herätettyjä tunteita pysty torjumaan, ne on vain otettava vastaan”, Salminen sanoo.
“Ja niiden on annettava tulla myös ulos”, Forssell täydentää.
Kauppamatkustajan kuolema on paitsi traaginen myös koominen, ja siinä on läsnä myös suomalaisille tuttuakin tutumpi perhekuvio, jossa elämänvalhe on niin suuri, että se siirtyy suoraan seuraavaan sukupolveen.
“Kammottavan tosi ja ajankohtainen näytelmä. Mikään siinä ei ole vanhentunut, ei ihmis- eikä tonttipolitiikka”, Forssell sanoo klassikosta, jonka kantaesityksen Elia Kazan ohjasi vuonna 1949 New Yorkin Morosco-teatterissa.
“Ehkä se johtuu siitä, että Suomi on maailman amerikkalaisin maa”, Salminen täydentää.
Willy Lomanin traaginen vai pitäisikö sanoa sankarillinen kuolema on kuin suoraan suomalaisen sanomalehden pikku-uutisesta. Auton merkki vain ei enää ole Studebaker!

Uusi suomennos
käyttää nykykieltä


Näytelmän Willy elää tavaranäytelaukkuineen samanaikaisesti monessa eri todellisuudessa. Salmisen mielestä koko näytelmä tapahtuu oikeastaan Willyn päässä, hänen kuvitelmissaan, houreissaan ja muistista pulpahtavissa takautumissa. Valhe on niin totta, että Willy itsekin uskoo siihen, ja pakottaa muutkin uskomaan. Perheen äiti Linda on ainoa, joka näkee mitä oikeasti tapahtuu, mutta hän kestää.
“Tämä on kuin mikä tahansa suomalainen perhe, joka pysyy kasassa äidin kannattamana”, Salminen sanoo.
Forssell näkee vaiennetussa äidissä myös rohkeampia otteita. “Kun äiti kutsuu poikaansa naisia pyydystäväksi rentuksi, onhan se aika vahvasti sanottu.”
Näytelmän uuden nykykielisen suomennoksen on tehnyt Juha Siltanen, jonka puhekieli seuraa tarkoin eri henkilöiden mielen näköisyyttä.
“Työ oli hyvin vaikea, mutta olen lopultakin tulokseen tyytyväinen”, sanoo harjoituksissa käännöstään testannut Siltanen.
Yhä teatterissa työskentelevä Arthur Miller, 84, on kyllä kutsuttu ensi-iltaan. Kukaties hän pölähtääkin Helsinkiin?

Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema saa ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 8. 10. Reko Lundanin ohjaamana.