Arvio: Komisario Palmun erehdys
Komisario Palmun uudelleensyntyminen
Jos jonkun piti herättää legendaarisen Komisario Palmu hahmo henkiin, niin se joku on Mikko Kivinen. Kaikki vertailut Matti Kassilan erinomaisiin Palmu-elokuviin on syytä jättää mielestään, kun istuutuu Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämön katsomoon. Palmu ratkoo siellä nuorten kollegoidensa Virran ja Kokin kanssa rikkaan elostelijan Bruno Rygseckin kuolemaa, joka osoittautuu tietenkin murhaksi.
Mika Waltarin kirjoittama satiirinen rikosromaani Komisario Palmun erehdys on ensimmäinen näyttämölle tehty Palmu. Esitysoikeuksia valvoo kirjailija Mika Waltarin perikunta, ja esityksen on ohjannut kirjailijan tyttärenpoika, kokenut teatterimies Joel Elstelä. Näytelmän dramaturgia on Raila Leppäkosken.
Mikko Kivinen tekee Palmustaan juuri sopivasti äreän ja itseriittoisen komisarion, huumorinpilke silmäkulmissaan. Iikka Forssin Virta kompastuu intoonsa ja ilmehtii silmillään älynväläyksiään. Palmu-elokuvissa Kokin rooli korostuu näytelmää enemmän, mutta kyllä Risto Kaskilahti vetäisee legendaarisessa Kämpin kohtauksessa Tummat silmät kuin syksyinen yö – laulun juuri niin riehakkaasti kuin kuvitella saattaa. Siis kostean ja pitkän lounaan innoittamana!
Jari Pehkonen on lyömätön elostelija Bruno Rygseck ja vetää roolinsa sopivasti makaaberin rajoille asti. Eero Saarisesta paljastuu aivan uusia ulottuvuuksia nöyristelevän hovimestarin roolissa, Leena Uotila Brunon tätinä Amaliana on lyömätön tiukkapipo ja muiden moraalinvartija, ja Aino Seppo Brunon Alli-vaimona vakuuttavan hysteerinen. Nuori näyttelijä Antti Peltola näyttelee Brunon neuroottista, alkoholismiin taipuvaista serkkua Aimoa niin hykerryttävästi, että julistaudun heti hänen fanikseen. Vaikka olen nähnyt romaanista tehdyn elokuvan aikoinaan monta kertaa, en muistanut murhamysteerin ratkaisua. Parhaimpien rikosromaanien tapaan ratkaisu on tietenkin yllättävä.
Katariina Kirjavainen on lavastanut Arenan pienestä näyttämöstä varsinaisen tilaihmeen. Näytelmän kohtausten siirtymistä paikasta toiseen Joel Elstelä mietti jo alkuvuodesta, jolloin hän aukaisi oven Apu-lehdelle isovanhempiensa kotiin Tunturikatu kolmeentoista. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa esitelty koti muistoineen löytyy täältä.