Arvio: Mieletön metodi
Teatterissa: Mieletön metodi
Harmittelin viime syksynä sitä, että Helsingin Kaupunginteatteri esitti Lilla Teaternissa Daniel Glattauerin näytelmää Mirakelmetoden (Die Wunderübung, 2014). En oikein luota omaan ruotsin kielen taitoon, joten en viitsinyt mennä esitystä katsomaan, koska olisi kuitenkin harmittanut, jos kun en olisi kaikkea ymmärtänyt. Mutta harmittelu loppui nyt. Mirakelmetoden on kääntynyt suomeksi ja minä olin heti mukana menossa ja ennakkonäytökseenhän sitä oli mentävä. Niin ja se kappale on suomeksi Mieletön metodi.
Mieletön metodi on parisuhdekomedia, jossa keski-ikäinen pariskunta, Valentin (Nicke Lignell) ja Johanna (Pia Runnakko) ovat löytäneet tiensä parisuhdeterapeutille (Joachim Wigelius). Avioliitto on kestänyt seitsemäntoista vuotta, eikä pariskunnalla tunnu olevan enää mitään muuta yhteistä kuin lapset ja riidat. Parisuhdeterapeutin pyytäessä pariskuntaa kertomaan jotain avioliitosta, äityy keskustelu aina verbaaliseksi sanasodaksi Johannan ja Valentinin välillä. Sama toistuu, kun parisuhdeterapeutti pyytää muistelemaan avioliiton alkuaikoja, kun kaikki on ollut hyvin. Entä sitten parisuhdeterapeutin antamat harjoitustehtävät? Keskittyminen herpaantuu ja suututaan. Voiko tällainen liitto vielä jatkua vai onko syytä päätyä eroon?
Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia näyttelijöiden suhteen, joten olin todella iloinen, kuinka loistava trio näyttämöllä esiintyi. Kukaan näyttelijöistä ei ottanut itselleen liikaa tilaa, vaan kaikki näyttelivät hyvin sopusoinnussa, mutta rautaisella ammattitaidolla. Nicke Lignell aviomiehen roolissa oli loistava. Omaan itseensä sulkeutuva tyyppi, joka pakenee vaimon mäkätystä, jos siihen vain tilaisuus tulee. Lisäpisteet annetaan siitä, että Lignell muistutti ulkonäöllisesti hämmästyttävän paljon ulkomaista näyttelijäsuosikkiani Jack Nicholsonia. Tietysti nuorempana versiona. Entä sitten Pia Runnakko? Hulvaton aviovaimo, jossa ikävä kyllä näin hieman itseäni. Ollaanko me naiset muka oikeasti noin kovia mäkättäjiä? Ei silti voi mitään. Runnakko rynni täysillä ja siitä aplodeja. Mahtavaa työskentelyä. Parisuhdeterapeutin roolissa Joachim Wigelius oli huippu. Kuinka miehen pokka piti ja ymmärrystä riitti tällaiselle avioparille kuin Johanna ja Valentin. Ja se metodi. Se oli mieletön!
Täytyy sanoa, että jo näytelmän ensihetkillä tunsin, kuinka tuttu tilanne näyttämöllä oli menossa. Arvaat, mitä puolisosi aikoo sanoa, ja osaat jo varautua, mitä vastaat ja kuinka piikikkäästi. Tai ehkäpä käännät asian vitsiksi ja naurat päälle. Rakastan verbaalista heittäytymistä. Sillä on helppo pudottaa toinen jalustalta, vaikka se menisi hieman ilkeilyn puolelle. Toisaalta, jos verbaalisen taiston molemmat osapuolet ovat tasaväkisiä, niin silloin pienet ilkeilyt sallittakoon. Minua huvittivat myös näyttelijät, jotka olivat kuin karikatyyrejä tietyistä ihmistyypeistä. Kyllä. Minua nauratti ja paljon. Näytelmä oli hauska kauttaaltaan, vaikka oikeasti kyseessä olivat vakavat asiat. Toisaalta näytelmä oli myös hyvin realistinen. Harvassa pitkään kestäneessä liitossa arki on pelkkää ruusuilla tanssimista. Minä niin nautin esityksestä joka solullani.
Näytelmän ohjauksesta ovat vastanneet Marina Meinander ja Kirsi Porkka. Hienoa työtä naiset ovat saaneet aikaiseksi. Osaset ovat kohdillaan, eikä näytelmässä tunnu mättävän mikään. Pidin myös siitä, etteivät lavastus ja puvustus olleet yliampuvia, koska kyseessä on kuitenkin puhenäytelmä, jossa pelataan sanoilla.
Mieletön metodi on näytelmä, joka sopii aikuisille ihmisille, joilta löytyy pilkettä silmäkulmasta. Näytelmää en suosittele tosikoille.