Arvio: Lastenkutsut
Lastenkutsut vihastutti ja ihastutti Kekkosen tuntijoita
”Aika farssia koko esitys”
Lastenkutsujen kutsuvierasnäytännössä Tamminiemen samettituoleilla istui iso joukko katsojia, joilla on ollut omakohtaisia kokemuksia presidentti
Urho Kekkosesta
. Haavikon näytelmä ei jättänyt vieraita kylmäksi. Osa yleisöstä nauraa hekotteli Haavikon hahmoille, osa oli närkästyneen ja jopa kyllästyneen näköistä.
”Lastenkutsut oli aika farssimainen esitys, eikä se ainakaan minulle antanut mitään uutta oivallusta. Se ei ollut edes satiiri. Suoraan sanoen minulle ei jäänyt näytelmästä mitään käteen”, sanoo ministeri
Max Jakobson
, Kekkosen hyvin tuntema mies.
Haavikon näytelmälleen valitsema nimi ja autenttinen esityspaikka oli Jakobsonin mielestä fiksu idea ja osa farssia. ”Jo Tamminiemen takia odotin Haavikon näytelmältä tavallaan liikaa.”
”Jos Haavikon tekstistä haluaisi hakea jotain sellaista, joka kuvaisi Kekkosta uudella, mielenkiintoisella tavalla niin sellaista en kyllä löytänyt.”
Kekkonen oli
toki Jakobsonillekin suurmies ja vahva poliittinen johtaja, kuten niin monelle nuoren polven Kekkostutkijalle.
Tutkija
Jukka Relanderin
mielestä Kekkosella oli enemmän valtaa kuin yhdelläkään vapailla vaaleilla valitulla valtionpäämiehellä maailmanhistoriassa,
Hitleriä
lukuun ottamatta.
”Relanderin väite on yliampuva, melkoisen pelkistetty yleistys. Tietysti on äärettömän vaikeaa vertailla vallankäyttöä eri maissa, erilaisissa olosuhteissa ja eri aikakausina. Tämänkaltaista yleistystä ei voi senkään takia tehdä, että eihän Kekkonenkaan aina ollut sama, vaan hänenkin vallankäyttönsä muuttui eri aikoina kansainvälisen tilanteen ja Neuvostoliiton politiikan muuttuessa. Kekkosta on arvioitava ajan taustaa vasten”, Jakobson huomauttaa.
Kutsuvieraana historioitsija Relander ei suostunut lausumaan mielipidettään Haavikon Lastenkutsuista.
Kekkosen aidoilla
lastenkutsuilla iltoja istunut, opetusministeriön entinen kansliapäällikkö ja kulttuurivaikuttaja
Jaakko Numminen
piti Haavikon näytelmästä. Haavikon tekstiä Numminen piti yllättävän neutraalina, jos sitä vertaa viime aikoina käytyihin Kekkos-keskusteluihin.
”Koivisto oli loistavasti karakterisoitu. Antti Litjan repliikit kumpusivat Koivistosta itsestään. Heikki Nousiaisen liikehdintä oli mitä aidointa Kekkosta. Minä nautin näytelmästä ja nauroin makeasti monet kerrat”, Numminen hehkuttaa.
Kekkonen otti Nummisen mukaan lastenkutsuillaan nuorison taitavasti haltuunsa. Malli sopisi hyvin istuvallekin presidentille, Numminen hymyilee.
”Kekkonenhan johti nuorisovallankumousta Suomessa kymmeniä vuosia”, Numminen muistuttaa.
Helsingin kaupunginteatterin johtaja
Asko Sarkola
osallistui nuoruudessaan Tamminiemen lastenkutsuihin
Elina Salon
kanssa samassa salissa, jossa nyt näytellään Haavikon Lastenkutsuja.
”Muistan kun istuin Sylvi Kekkosen vieressä, enkä keksinyt mitään sanomista.”
Sarkolan mukaan Kekkonen ymmärsi radikalismia ja tiesi mitä nuoriso ajatteli. ”Kekkosen ajan lastenkutsut on vielä kirjoittamatta”, Sarkola huomauttaa.