Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Vaginamonologeja

Lauri Meri – Helsingin Sanomat – 25.10.2001

Se alakerran paikka eikä mikään kielikuva

Naisten iskuryhmä kertoo, että vaginamonologit on yhteinen asia

Eve Ensler: Vaginamonologeja. Suomentanut Annu James. Helsingin Kaupunginteatteri, Teatteristudio Pasila. Ohjaus Sina Kujansuu,
lavastus ja puvut Jyrki Seppä. Rooleissa Kristiina Elstelä, Hannele Lauri-Rinne, Susa Saukko.


Näyttelijätär Kristiina Elstelä viilettää pitkin Teatteristudio Pasilan lavaa ja ulvottaa yleisöä.

   

Nyt kaikki yhdessä: Pillu!

   

Helsingin Kaupunginteatterissa olisi tuskin voitu löytää Vaginamonologeja parempaa tapaa uudistaa aikaisemmin lastenteatterina
toimineen uuden näyttämön imagoa ja iskostaa sitä suuren yleisön tietoisuuteen.

   

Odotettavissa on monenlaista kohua, sillä näytelmässä asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Kyse on vaginasta, eikä se ole mikään
metafora.

   

Yhdysvaltalainen
tutkija Eve Ensler on kerännyt eri-ikäisten, erilaisen kulttuuritaustan omaavien naisten kokemuksia vaginasta.

   

Joukossa on naisia, joiden tavarasta on tehty tavalla tai toisella julkista, sekä naisia, jotka eivät ole kajonneet omaansa
edes itse.

   

Sina Kujansuun ohjaus soveltaa metodia onnistuneesti ja hyödyntää kaiken teksteihin sisältyvän leikkimielisyyden. Ronski huumori
saa virrata valtoimenaan.

   

Moni toivoisi Kaupunginteatterin esitykseltä varmasti taistelevampaa otetta. Nyt näkökulma on enemmän yleishumaani.

   

Katsomo on jaettu näyttämön kolmelle sivulle, mutta yleisö ei jakaudu. Asia on yhteinen.

   

Lavastuksesta ja puvuista vastaava Jyrki Seppä on saanut studion muistuttamaan yhtä paljon tutkimusasemaa kuin yökerhoa. Kristiina
Elstelä, Hannele Lauri-Rinne ja Susa Saukko liikkuvat vartaloa myötäilevissä iltapuvuissaan varmoin askelin.

   

Naiset ovat
yhtäaikaa tutkimusprojektin tehokas iskuryhmä, catwalkilla estoitta kehräävä kissatrio ja syviä tuntoja tulkitseva yön kuningattarien
tertsetti.

   

He ovat vuorollaan myös monologien kuusi naista; kuusi tapaa suhtautua omaan ruumiiseen, naiseuteen ja itseensä.

   

Kristiina Elstelä, tuo estradien ylimaallinen pyörremyrsky, yhdistelee aiheita ja tyylejä vapaasti, ja on aina vakuuttava.

   

Illan aloittaa rohkaisuryyppyjä naukkailevan ikäneidon tarina siitä, miten ensimmäisen poikaystävän ymmärtämättömyys sai hänet
pitämään itseään likaisena.

   

Illan päätteeksi Elstelä esittää naista, joka joutuu auttamaan miniäänsä synnytyksessä.

   

Hannele Lauri-Rinne
kuvaa herkästi tilannetta, jossa nainen oppii näkemään häpynsä kauneuden miehen katseen kautta.

   

Yksityistä kokemusta korostetaan myös Lauri-Rinteen esittämän lesbo-stripparin kohtauksessa, jossa sosiaaliset kysymykset
saavat tehdä tilaa nautinnon ylistykselle.

   

Nuori Susa Saukko on kovassa seurassa. Näyttämökokemuksen puute näkyy hieman tyrkyttävässä tavassa, jolla Saukko käsittelee
tekstiä. Toisaalta hänen osalleen on annettu myös hankalimmat monologit.

   

Bosnian sodan
kokeneen musliminaisen tarina jää erilliseksi ja on suhteettoman raskas tässä kokonaisuudessa. Toisessa tarinassaan Saukko
on isänsä ystävien lähentelemäksi joutunut tyttö.

   

Vaginamonologeja ilmestyy ensi kuussa Otavan julkaisemana kirjana. Se sisältää laajemman valikoiman tekstejä.