Saavutettavuustyökalut

Arvio: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset

Sirpa Pääkkönen – Helsingin Sanomat – 4.10.2003

Naurun juhlaa kermaa
säästämättä

 

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin
veljekset on koko perheen riemukas komedia

 

Lastenteatterin ensi-ilta päättyy harvoin niin
ettei yleisö aio päästää näyttelijöitä pois näyttämöltä. Heinähattu,
Vilttitossu ja
Rubensin veljekset -esityksessä tekijät juoksivat
uudelleen ja uudelleen kumartamaan. Teatterista lähtiessä mielessä soi
Iiro Rantalan tarttuva sävellys Heinähattu
ja Vilttitossu ovat lapsia vapauden
. Näytelmän virittämä hilpeä tunnelma
säilyi pitkään.

     Sinikka ja Tiina
Nopolan
samanniminen lastenkirja on täynnä huumoria ja nauraa aikuisten
tärkeydelle. Katja Krohnin ohjaus lisää kierrokset huippuunsa.
Krohn ei pelkää hipoa ylilyöntejä. Hän ammentaa hauskuutta jopa kliseistä ja saa
ne toimimaan. Tuloksena on ratkiriemukas komedia.

     Nopoloiden Helsingin
Kaupunginteatterille kirjoittama näytelmä on melko uskollinen kirjalle ja
säilyttää tarinan hengen. Lapsinero Kasimir Kattilakoski on tiputettu pois.
Kasimirin sijasta musiikkiopintoihin päätyvät Heinähattu ja
Vilttitossu.

 

Näytelmä kertoo Kattilakosken
perheen lomanvietosta. Hieno huvila on vuokrattu viikoksi. Luvassa on
rentoutumista tylsistä poliisinaapureista ja Alibullenin neideistä. Näin
ainakin  uskotaan aluksi.

     Komedian polttoainetta
ovat toisiaan seuraavat väärinkäsitykset. Kattilakoskien huvila vaihtuu pieneksi
mökin rötisköksi, ja naapureiksi ujuttautuvat arpajaisissa lomaviikon voittajat
poliisit Isonapa ja Rillirousku.

     Heidän ei kuitenkaan sovi
paljastaa henkilöllisyyttään. Poliisit naamioituvat taidemaalariksi ja
säveltäjäksi ja saavat Hanna Kattilakosken kuolaamaan perässään. Heinähattu ja
Vilttitossu eivät ole aivan vakuuttuneita taiteilijoiden aitoudesta, vaan kunnon
salapoliiseina pistävät pystyyn rosvojahdin.

     Näytelmä huipentuu
takaa-ajoon, jossa Krohn ottaa käyttöön mykän elokuvan keinot. Päättömässä
juoksussa ympäri näyttämöä ei enää tiedetä, kuka ajaa takaa ketä ja mistä
syystä. Edes repliikkejä ei tarvita, kun lentävä näyttämökuva hauskuttaa
yleisöä.

 

Ohjaajana Katja Krohnilla on
silmää herkullisille yksityiskohdille. Takaa-ajossa pitkästä makkarapotköstä
tehdään hyppynaru.

     Hauska musiikkiparodia
syntyy, kun Pertti Koivula Isonapana laulaa haikeaa balladia
siitä, miten köyhän äidin pojasta tuli poliisi, poliisiryhmän notkuessa
taustalla.

     Krohn ei myöskään kaihda
pökäle- ja pyllyhuumoria, joka toisessa yhteydessä voisi olla mautonta
puskakomediaa. Näytelmässä parodioidaan vanhaa tuttua Lasten
liikennelaulua
, joka autojen varomisen sijasta pakottaa Vilttitossun
pyllistämään liikenteelle.

 

Henkilöasetelmissa Heinähattu,
Vilttitossu ja Rubensin veljekset perustuu vastakohtapareille. Sisaruksista
Merja Pietilän pikkusisko Vilttitossu on hurjempi ja villimpi
kuin Susa Saukon maltillinen Heinähattu. Molemmat ovat pieniä
ja vikkeliä ja tuntuvat näyttämöllä aidoilta lapsilta.

     Pertti Koivulan Isonapa
eli Kustaa Rubens ja Seppo Halttusen Rillirousku eli Adam
Rubens ovat loistava parivaljakko, joiden fyysisiä esikuvia voisivat olla
Ohukainen ja Paksukainen. Koivulan Isonapa on hellyttävä ahmiessaan Alibullenin
neitien herkkuja ja rakastuessaan Anitta Niemen esittämään
Halise Alibulleniin. Romanssi on yhtä vaaleanpunainen kuin kakun kuorrutus,
Heinähattu ja Vilttitossun mielestä tietysti yäk!

     Eija
Vilpas
on oiva valinta Hanna Kattilakoskeksi. Hän hurahtaa ihanasti
Kustaa Rubensin  petkutukseen uskoessaan, että tämä on oikea taiteilija.
Hanna Kattilakosken muotokuvan maalaus on moderni versio H. C.
Andersenin
sadusta Keisarin uudet vaatteet ja parodioi aikuisten
auktoriteettiuskoa. Matti Rasilan isä Matti kattilakoski jää
hieman koheltavan vaimonsa varjoon.

 

Iiro Rantalan musiikki on
laatutavaraa ja rytmittää mukavasti näytelmää. Oskari Torvisen
lavastus näyttää aluksi pahviselta kaupunkikuvalta, mutta osoittautuu hyvin
toimivaksi, kun pyörönäyttämön vaihtuvat kulissit ovat vauhdikkaan näytelmän
käytössä. Kakuissa ei säästellä kermaa eikä kuorrutuksia.

     Heinähattu,
Vilttitossun ja Rubensin veljeksien
yksi ansio on siinä, että sitä ei ole
rajattu kovin kapealle ikäryhmälle. Kymmenen yksitoista on usein se ikä, jolloin
lapset alkavat ottaa etäisyyttä pienten lasten näytelmiin. Heinähattu,
Vilttitossu ja Rubensin
veljekset hauskuuttavat myös yli
kymmenvuotiaita ja aikuisia. Näytelmä todistaa taidokkaasti tehdyn
lastenteatterin ja naurun voimasta.