Arvio: Hitchcock ja blondi
OLLAKO ALASTI VAI EI?
Hitchock riisuu myös näytelmän blondin ilkosilleen
Kun näytelmästä varoitetaan: sisältää alastonkohtauksia, väkivaltaa ja
huumoria, herää epäilys että tarkoituksena on houkutella
sensaationhaluista väkeä katsomoon. Kaupunginteatterin uutuudessa,
Hitchcock ja blondi -näytelmässä, väkivalta pysyy sittenkin siistinä ja
alastomuus on perusteltua. Vastahakoisesti alastomuuteen taipunut blondi
pohtii miltä tuntuu olla ainoana aivan alasti filmiryhmän keskellä.
Aikansa arasteltuaan blondi kiihottuu ja laukeaa pelkistä katseista ja
esilläolosta, mutta kun filmaus on ohi, ei kukaan muista edes ojentaa
blondille kylpytakkia.
Neil Hardwickin ohjaama tuore englantilainen teksti liikkuu
elokuvamaisesti limittäin kahdessa eri ajassa. Siirtymäkohdissa hissi
vaihtaa henkilöt. Lattian uumenista nousevat estradille vuorotellen
Hitchcock ja blondi, jotka valmistautuvat Psykon filmauksiin sekä
elokuvaprofessori ja nuori vaalea opiskelijatyttö, jotka tutkivat
Hitchcockin elokuvia. Tunnelmaa luovat isot kankaat, joille heijastetaan
muun muassa kuvia mustavalkoisesta elokuvasta.
Näytelmä etenee yhdellä tasolla dekkarin tapaan. Totuus kadonneesta
elokuvasta selviää pala palalta. Yksi juonne on Hitchcockin ja blondien
suhteen pohdinta: miksi viileät vaaleat naiset piti elokuvissa aina
tappaa? Nykyajassa kulkeva tarina kuvaa vanhenevan miehen ja
hyväksikäytettävän tytön tuntoja.
Terry Johnsonin älykkääseen tekstiin on ujutettu koukkuja moneen suuntaan.
Tarkkaavainen feministi muun muassa höristää korviaan, kun puhutaan naisen
asemasta elokuvissa ja Hitchcock-friikki pääsee tunnistamaan elokuvia ja
juonenpätkiä. Elokuvallisuus on toteutettu tyylikkäästi muun muassa Suomen
Elokuva-arkiston avustuksella.
Varoitusten sijaan näytelmään voisi liittää suosituksen: sopii myös
miehille. Ei vain siksi, että lavalla nähdään ilmielävä alaston blondi,
vaan koska näytelmä on jännittävä, hauska ja kuvaa kuulemma osuvasti
miehiä.