Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Urheiluooppera Paavo Suuri

Vesa Tapio Valo – Stadika 1/2000 – 15.05.2005


ELOKUUSSA STADIONILLA NÄHDÄÄN KAUDEN AINUTLAATUISIMMAT KISAT: HELSINGIN KESÄOLYMPIALAISET 1940. NIISSÄ RATKEAA PAAVO NURMEN KYMMENES KULTAMITALI


Kaikki me tunnemme hänet. Eikä kukaan meistä osaa kertoa millainen hän oli. Jokainen osaa luetella hänen kirkkaimmat saavutuksensa olympialaisissa: kuusi henkilökohtaista ja kolme joukkuekultamitalia. Ja silti meitä askarruttaa mies näiden voittojen takana. Minkä hinnan tämä kivikasvoinen suomalainen voitostaan maksoi? Mikä pani hänet juoksemaan pitemmälle kuin yksikään toinen suomalainen?


Aavekisat


Urheiluooppera Paavo Nurmesta nähdään Olympiastadionilla kahtena päivänä, 11.-12.8.2000. Paikka on ainoa mahdollinen ja ainoa oikea: Helsingin stadion rakennettiin 1938 kesäkisoja 1940 varten. Suomelle myönnettyjä kisoja ei maailmansodan syttymisen vuoksi koskaan pidetty, mutta juuri nämä vuoden 1940 ”aavekisat” näyttelevät merkittävää osaa tulevassa urheiluoopperassa. Tapahtuma yhdistää poikkeuksellisellisen jännittävällä tavalla urheilun, oopperan ja teatterin.


Paavo Haavikon teksti käy ensin läpi itsenäisyyden ajan Suomen ja sen suurimman urheilutähden Paavo Nurmen vaiheet. Omapäinen juoksijanuorukainen ei suostu vannomaaan sotilasvalaa – hän haluaa juosta. Mutta kun miehen loistelias juoksijaura katkeaa Los Angelesin kisoissa 1932 ammattisyytteisiin ja hylkäämispäätökseen, Haavikko jatkaakin tarinaa mielikuvituksellisesti: urheilujohtaja Kekkonen lupaa Nurmelle hankkia Olympiakisat Suomeen 1940, jotta Nurmi saa vielä tilaisuuden voittaa kultaa maratonilla. Ja Kekkonen pääsee itse julistamaan vuoden 1940 kisat avatuksi!


Millainen oli Suomi ja maailma 1940 ja sen jälkeen?
Miten kisoissa käy ja minkälainen palkinto on varattu maratonin juoksijoille? Se selviää ensi elokuussa Helsingissä.


Mammuttitapahtuma


Alusta lähtien oli selvää, että mitään tavanomaista esitystä stadionille ei olla tekemässä. Ohjaaja Kalle Holmberg ja lavastaja Kati Lukka ovat istuneet viime vuoden aikana lukuisia kertoja stadionin puupenkeillä ja haroneet hiuksiaan.


Voiko koko stadion olla näyttämönä? Miten esittäjät pääsevät nopeasti vaihtamaan paikkaa, kun välimatka kohtauksesta toiseen voi olla satakin metriä? Mitä tapahtuu jos katsomosta osa lavastettaisiinkin osaksi tapahtumia? Milloin aurinko elokuun esityspäivinä laskee, niin että teatterin valotykit pääsevät vuorostaan päärooliin? Entä, miten satojen laulajien, soittajien ja näyttelijöiden repliikit ja musisointi saadaan kuuluviin ja selviksi ylimmälle penkkiriville asti? Pukusuunnittelija Riitta Riihonen on tottunut tekemään elokuva- ja tv-töitä, mutta silti puolentuhannen ihmisen puvustaminen on suuri urakka – ajatelkaapa pelkästään kenkäparien määrää.


Ja kestääkö kunnianarvoisa stadion ehjänä, kun siellä räjähtää, palaa – tai autot ajavat, hevoset laukkaavat ja taivaalta laskeutuu helikopteri?


Kysymyksiä, joihin vastauksia on etsitty yhdessä stadionin henkilökunnan, räjähdeasiantuntijoiden, Suomen puolustusvoimien ja monen muun kanssa. Lopullisia vastauksia ei ehkä löydetä ennen kuin koko tuhatpäinen työryhmä on päässyt itse kokeilemaan ja testaamaan stadionin rahkeet.


Esitys harjoitellaan ensin Helsingin kaupunginteatterin pienissä tiloissa ja stadionin viheriön kokoisessa Myyrmäki-hallissa. Viimeistään heinä-elokuun vaihteessa koko esitys siirretään stadionille.


Sydneyn olympiavuonna tuli syttyi myös Helsinkiin


Urheiluoopperaa on suunniteltu jo pari vuotta, mutta varsinaiset harjoitukset alkoivat viime maaliskuussa. Työn alkua juhlittiin sytyttämällä stadionin torniin juhlava olympiatuli, joka palaa siellä elokuun viimeiseen esitykseen saakka.


Oopperan nuotteja on opiskeltu Tukholmassa ja Berliinissä saakka – sieltä tulee nimittäin oopperan pääpari, Nurmea esittävä Gabriel Suovanen ja hänen vaimonsa roolin laulava Johanna Rusanen. Kekkosena nähdään Seppo Ruohonen ja salaperäisenä Tummana naisena Eeva-Liisa Saarinen. Partituuria kirjoitetaan puhtaaksi hiki hatussa – sitä mukaa kun nuori säveltäjä Tuomas Kantelinen sitä tietokoneestaan suoltaa.


Kanteliselle vuosi on ollut kova, mutta menestyksekäs: suomalaiset ovat oppineet tuntemaan hänet ennen kaikkea elokuvasäveltäjänä. Rukajärven tie toi hänelle jo toisen elokuvamusiikin Jussi-palkinnon. Nyt nuori mies on itse hurjassa tulikokeessa, kun ensimmäinen ooppera on syntymässä.


Kantelisen musiikissa melodisuus virtaa vuolaana ja tunnekylläisenä. Dramaattiset kohtaukset saavat yhtä sähäkät ja iskevät musiikilliset raamit. Tästä oopperasta jää katsojan mieleen monta säveltä kotimatkalle! Oopperan musiikin johtaa Markus Lehtinen ja sen esittävät stadionilla Jyväskylän sinfonia, Vantaan Ooppera ja orkesteri, Helsingin filharmoninen kuoro ja Kaartin soittokunta.


Helsingin Olympiastadionin suurhanke on lyönnyt ällikällä jopa ulkomaiset tiedotusvälineet. Sydneyn olympialaisten alla syyskuussa lähettää kansainvälinen tv-kanava sadoille miljoonille katsojilleen Paavo Nurmi -aiheisen teemakokonaisuuden. Dokumenttiosuuden lisäksi ilta muodostuu taltioinnista, jonka YLE tekee Helsingin Olympiastadionin Paavo Nurmi -urheiluoopperasta. Suomi ja Helsinki pääsevät siis Stdneyn olympialaisten aattona samanlaisen kansainvälisen huomion kohteeksi kuin vuonna 1952, kun Paavo Nurmi toimi Olympialaisten legendaarisena soihdunkantajana. Paavo Nurmi juoksee jälleen!


Teksti: Vesa Tapio Valo