Arvio: Omaksi kuvakseen
Omaksi kuvakseen oli järisyttävä teatterikokemus
Lapsuuden ja nuoruuden muistot ja tunteet ravistelivat Ismo Saarikoskea.
Fakta ja fiktio toivat esiin Pentti Saarikosken nerouden ja heikkouden.
Väkevä, suorastaan järisyttävä kokemus, Ismo Saarikoski kuvaili
veljestään Pentistä kertovaa näytelmää ”Omaksi kuvakseen”.
Näytelmän alkupuolella kyyneleet eivät sallineet osallistua muun yleisön
naurunpyrskähdyksiin.
– Toisella jaksolla minäkin osasin jo nauraa, Ismo Saarikoski kertoi.
Näytelmässä Pentin perheellä, isällä, äidillä ja sisaruksilla on merkittävä
osuus. Ismo Saarikoski sanoi syvältä lapsuudesta juontavien tunteiden
purkautuneen vahvana liikutuksena. Samanlaisia tuntoja ovat viestittäneet
hänen kaksi sisartaan, Inkeri ja Sirkka.
– Olin ensi-illassa pojanpoikani Santerin kanssa. Hänen kanssaan emme ole
ehtineet purkaa kokemuksiamme, Ismo Saarikoski mainitsi.
Lähiomainen katsoo näytelmää eri tavalla kuin vieras.
– Tiesimme, ettei näytelmä ole Pentin eikä perheen näköispatsas, mutta
tapahtumia ja niiden tulkintaa katsoo asianosaisena. Me sisarukset olemme
sentään parhaita asiantuntijoita Pentin 20 ensimmäisestä vuodesta, Ismo
Saarikoski totesi.
Vanhemman veljen mielestä näytelmä tekee oikeutta Pentille. Tämä ei ollut
vain juoppo pelle. Hän oli huippulahjakas ja tuottelias kirjailija ja
kääntäjä, joka työskenteli ahkerasti sairaalassa ollessaankin.
– Pentin itsetuhoon johtanut juominen ei tuntunut näyttämöllä niin
ahdistavalta kuin hänen kirjoissaan Juomarin päiväkirjat ja Toipilaan
päiväkirjat.
Noinhan se oli, meniköhän se noin
Monesta kohdin Ismo Saarikosken mieleen tuli, että noinhan se oli.
– Näytelmässä isä pitää 12 vuotta täyttävälle Pentille syntymäpäiväpuhetta.
Teksti on olemassa, mutta ei isän kirjoittamana. Se on Pentin kirjoitus
meidän lasten Sisarukset-lehteen.
Isällä on pino kirjoja kainalossa.
– Santeri Ivalon Kootut teokset on totta. Sitä en muista, olivatko ne
syntymäpäivälahja, ja jos ne olivat joululahja, saiko Pentti ne vai
saimmeko molemmat osamme. Joka tapauksessa minäkin luin ne tarkkaan, Ismo
Saarikoski selvitti.
Joissain näytelmän yksityiskohdissa Ismo Saarikoski pohti, meniköhän se
ihan noin kuin käsikirjoittaja-ohjaaja tulkitsee.
Ismo Saarikosken mukaan isä oli tuurijuoppo, jolla saattoi olla vuodenkin
selvä kausi. Pentille juominen oli lähes jokapäiväistä, lievempää
tuotteliaina kausina, ja välillä pidäkkeetöntä ryyppäämistä.
Lapset eivät eläneet jatkuvassa ahdistuksessa, vaan kotona oli hauskoja
tapahtumia. Isä ei ollut aivan niin kova auktoriteetti kuin näytelmä kuvaa,
eikä Pentti suhtautunut häneen aivan niin ironisesti. Isän naisystävä ei
käynyt Saarikosken kotona. Ismo Saarikoski sanoi ymmärtävänsä
dramatisoinnin.
– Niinhän se näytelmässä kuuluu olla, Saarikoski totesi.
Isä innosti lehdentekoon
– Kirjoittamisen Pentti peri isältä, mutta kielen äidiltä, Ismo Saarikoski
esitti.
Isän lehtikirjoituksia on säilynyt noin puolitoista sataa. Äidiltä on
kirjallista jäämistöä vain joitain kirjeitä ja isän kuoleman jälkeisiä
runoja.
Simo Saarikoski oli vapaus- ja heimosoturi ja perinteisellä tavalla
isänmaallinen mies. Pentti oli kommunisti ja SKDL:n eduskuntaehdokkaanakin.
On kuitenkin mahdoton kuvitella, että hän olisi taipunut johonkin
totalitaariseen oppiin tai järjestelmään.
Isän ja pojan kesken oli omanlaisensa ymmärtämys.
– Isällä oli kaikki Pentin kirjat, Ismo Saarikoski mainitsi.
Isä piti huolen siitä, että perheen sisäinen Sisarukset-lehti ilmestyi 1948
lähtien useana numerona viisi vuotta.
– Hän innosti ja vaati lehden tekemistä. Sisällöstä hän määräsi vain
kerran. Mannerheimin kuoltua hänestä piti tehdä juttu lehteen.
Isän täyttäessä 60 vuotta 1960 lapset tekivät Sisarusten yksittäisen
juhlanumeron. Sen pääkirjoituksessa Pentti viittaa herkällä tavalla isän ja
pojan näkemyseroihin.
Näytelmä tuli yllätyksenä
Käsikirjoittaja-ohjaaja Tuija Töyräs oli näytelmää valmistaessaan
yhteydessä kirjailijasiskoon, Sirkka Garamiin. Heillä oli viiden tunnin
keskustelu. Ismo Saarikoski aisti selkeästi sisarensa vaikutuksen joissain
kohdissa.
Ismokin olisi mielellään tavannut ohjaajan etukäteen kertoakseen
näkemyksiään, mutta vaatimatta niitä näytelmään.
– Meillä veljeksillä oli yhteinen huone, keskinäiset poikien juttumme,
urheilumme ja partiomme. Kävimme samaa koulua, Norssia. Pentin luettua
minut kiinni olimme viisi vuotta samalla luokalla, neljänneltä
ylioppilaskirjoituksiin saakka, Ismo Saarikoski perusteli.
– Näytelmässä Ismoa esittävä Riku Kemppinen soitti viime keväänä pääsiäisen
alla. Silloin kuulin ensimmäisen kerran näytelmästä, Saarikoski totesi.
Hiljainen Pentti ja seurallinen Ismo
Pentti Saarikoskesta kertovan näytelmän pääroolissa on Pentti Saarikoski.
Lapsuudessa osat olivat pitkälti toisenlaiset.
– Pentti oli hiljainen ja yksinäinen, minä vilkas ja seurallinen. Pentti
oli melkein kaikessa parempi, mutta koulun tuhannen metrin juoksun minä
voitin, Ismo muisteli.
Roolihahmoaan hän piti tyydyttävänä, mutta olisi kestänyt kovemmatkin
luonnehdinnat itsestään.
– Pentti kirjoitti minusta herkullisen kuvauksen nuoruuden päiväkirjoissa:
”Kun katselen häntä, valtaa minut samanlainen tunne kuin eläintarhassa
apinahäkin edessä.”