Arvio: Miss Saigon
 | |||
 | |||
| |||
 |
suuria tunteita
Helsingin
Kaupunginteatterin musikaali Miss Saigon hurmaa ja liikuttaa tunteita monella tasolla.
Les Misérablesin tekijöiden
tarina noudattelee tutun Madame Butterflyn kohtaloa, mutta sijoittaa tapahtumat Vietnamin
sodan viimeisiin päiviin ja niiden aikana syttyvän rakkaustarinan
kiemuroihin.
Näyttämölle on
saatu kansainvälinen valiojoukko niin laulamaan kuin näyttelemäänkin. Suurten
joukkojen massiiviset kohtaukset liikkuvat komeasti näyttämöllä, jota hallitsee
valtava maahan kaatunut ja osin uponnut buddha, jonka kasvot toimivat erilaisina
maastoina läpi näytelmän. Mullasta esiin työntyvät kourat näyttävät välillä
uhkaavilta, mutta toisin päin pyörähtäessään suojelevilta.
Joukkojen
vastapainona nähdään herkistäviä rakastavaisten tuokiokuvia, mutta myös
Vietnamin maaseutua ja kansan mentaliteettia kuvaavia verkkaisia usvajoella
seilaamisia. Jäykät ruokovarret saavat ylleen helikopterien mahtavan jylyn, ne
katoavat öiseen sumuun ollakseen lymypaikkoja pakeneville ja suojia
rakastavaisten helliin hetkiin.
Ruotsalainen ohjaaja Georg Malvius loihtii
näyttämölle koskettavan esityksen, jonka jälkeen käytävillä pyyhitään ahkerasti
silmäkulmia. Kimin ja Chrisin tuhoon tuomittu rakkaustarina kulkee reitin, jonka
pysähdyspaikkoja ovat pelko, syyllisyys ja uhrautuminen.
Musikaali on
läpisävelletty teos, jonka lauluista yksikään ei nouse toisensa yli. Kristiina
Drewsin ja Jukka Virtasen suomenkieliset tekstit istuvat säveliin somasti,
joskin paikoin kuutamot ja haaveet vievät iskelmän maailmaan.
Nick Daviesin
johtama orkesteri soi hienosti. Juha Westmanin valaistus elää kohtausten mukana
ja käy dialogia tekstin kanssa. Juri Naelin koreografia luo elämää luontevasti
ja liikuttaa joukkoja teoksen hengityksen tahtiin. Kuoro laulaa koskettavasti.
Mitä muuta voisi toivoa?
Sanna
Majurin
läpimurto
Lehdistönäytännön ehdottomaksi
tähdeksi nousee Sanna Majurin Kim. Pienenä ja hentona, itämaisen hillittyine
eleineen hän koristaa näyttämön julmuutta viattomuuden valkoisena
kukkana.
Majuri ilmestyi
aikoinaan laulajana 1990-luvun alussa, ja muistan hänet Syksyn Sävel -kisan
osallistujana. Sitten kasvot ja ääni katosivat. Nyt teatterikoulusta pian
valmistuvana näyttelijänä hän palaa estradille ehdottoman herkkävaistoisena
ilmaisijana ja ennen kaikkea pettämättömän taiturimaisena laulajana.
Puntti
Valtosen Inssi muistuttaa kovasti miehen roolia Miserables-musikaalin
kapakanpitäjänä ja elkeetkin ovat paljolti samat. Liukas liikemies yrittää
hyötyä jokaisesta tilaisuudesta. Valtonen taitaa koomisen hahmon rakentamisen.
Nopeatempoisissa lauluissa teksti tahtoo hukkaantua, mutta muuten laulupuoli
hoituu ongelmitta.
Virolaisen Koit Toomen Chris on raamikas ja vakavamielinen
sotilas. Kunniallisena miehenä hän haluaisi viedä rakkaansa Amerikkaan. Portit
sulkeutuvat kuitenkin kulttuurien välissä ja valtaisa helokopteri laskeutuu
näyttämölle nielaisten amerikkalaissotilaat kohti kotimaata. Toome laulaa
komeasti ja duetot Majurin Kimin kanssa soivat kuulakkaina. Hentoinen Kim
kookkaan Chrisin sylissä on hellyttävä yhdistelmä.
Kimille suunniteltu
sulhasserkku Thuy vainoaa rakastavaisia ja vaatii omaansa. Gary Revel uhkuu
vihaa ja työstää rooliaan näyttävästi. Ikävää että suomen kieli tuntuu
amerikkalaissyntyisen esiintyjän suussa puuskuttavalta eikä sanoista tahdo saada
selvää.
Poliittisesti
epäkorrekti,
esityksenä huikea
Sodan jälkeen valta vaihtuu ja
punalippurivistöt marssivat. Inssi palaa työleiriltä ja alkaa oitis suunnitella
uusia kuvioita haavekuvana Amerikan makoisat hampurilaiset ja helppo elämä. Kim
on saanut Chrisin lapsen ja elää edelleen rakkaintaan odottaen. Toisaalla Chris
on kaipuunsa ja painajaistensa jälkeen sopeutunut uuteen elämään ja mennyt
naimisiin.
Loppunäytös käydään
Chrisin, Ellen-vaimon, Kimin ja lapsen suhteita ja kohtaloa puiden. Maria
Ylipään Ellen tekee vaimon roolin suoraselkäisen komeasti ja laulaa upeasti.
Tragedian viimeiset hetket puristavat katsojan sydänalaa.
Esityksestä on
turha etsiä poliittisesti korrektia sanomaa, mutta jos joku väittää, että
musikaalit ovat vain katsojien kalastelua, niin käyköön katsomassa Miss
Saigonin.
PIRJO PUUKKO
Miss Saigon. Musiikki: Alain Boublil ja Claude-Michel Scönberg.
Laulutekstit: Richard Maltby Jnr ja Alain Boublil. Suomennos: Kristiina Drews ja Jukka Virtanen.
Ohjaus: Georg Malvius. Kapellimestari: Nick Davies. Koreografia: Juri Nael.
Lavastus: Ellen Cairns.
Puvut: Sari Salmela. Valosuunnittelu: Juha Westman. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov ja Jyrki Sandell.
Rooleissa mm: Sanna
Majuri/Jennie Storbacka, Koit Toome/Mika Turunen, Sami Hintsanen/Lauri Liiv, Tove
Wingren/Maria Ylipää, Sören Lillkung/Puntti Valtonen ja Sami
Uotila/Gary Revell jr.
Suomen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 26.2.2004.
