Saavutettavuustyökalut

Arvio: Älä pukeudu päivälliselle

Virpi Yli-Villamo – Elämä on ihanaa -blogi – 4.2.2018

Teatterissa: Älä pukeudu päivälliselle

Kyllä voi uupuneen ihmisen perjantai-ilta muuttua hetkessä elämää täynnä olevaksi ilotteluksi. Torstain lumisateiden jälkeen olin läpeensä kyllästynyt koko talveen ja pimeyteen. Tulisi jo kevät. Perjantain työpäivä meni miettiessä, kuinka selviytyisin illalla Helsinkiin ja kuinka jaksaisin keskittyä illan ensi-iltaan Älä pukeudu päivälliselle Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. Teatteriin selviydyin hyvin, ja esitys piti todellakin ihmislapsen hereillä. Aivan mahdotonta menoa. Ei voinut muuta kuin nauraa.

Mistä siis on kyse? Matti (Pertti Sveholm) on tyrkkäämässä vaimoaan Lindaa (Jonna Järnefelt) äitinsä luo viikonlopuksi, koska on kutsunut avioparin kesäasunnolle rakastajattarensa Janitan (Sanna-June Hyde). Matin ystävä Harri (Pekka Strang) on myös tulossa mökille. Tämän kuultuaan Linda peruu lähtönsä, koska hänellä on suhde Harrin kanssa. Ei tällaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Tästähän on tulossa varsinainen soppa, jota hämmentämään tulee vielä toinenkin Janita (Katja Küttner), pitopalvelun kokki. Kun tällaiset ainekset ovat kasassa, on tiedossa sähläystä, peittelyä, epätietoisuutta ja kaaosta.

Nyt oli näyttämöllä sellaisia naurattajia, ettei mitään rajaa. Ne kaikki ilmeet ja eleet sekä heittäytyminen. Ensinnäkin Katja Küttner, kiitos sinulle. Olet aivan uskomattoman loistava ja taitava näyttelijä. Miten ihmeessä näyttelijäkään voi taipua niin moneksi? Vieläkin alkaa naurattaa Helsingin seurapiirien ja yökerhojen muotidrinkki numero yksi. Ja Pertti Sveholm, mies, joka naurattaa jo ihan muutenkin, mutta kyllähän se lisähupia tuo, kun mies saa tuollaisen sotkun aikaiseksi. Pekka Strang puolestaan on ollut loistava valinta Harrin roolin. Mies, joka ei halua sekaantua Matin juonittelemiin suhdekuvioihin, mutta yhtäkkiä huomaakin olevansa suhdeverkkojen ytimessä. Vielä hupaisammaksi tämän tekee, kun Strang yrittää selvittää kaikkia suhteita muille kesäasunnolla olijoille. Jonna Järnefelt vaimon roolissa yrittää tuoda näyttämölle hieman vakavampaa puolta, ja onnistuukin siinä, mutta siitä huolimatta yleisö saa nauraa vedet silmissä. Kermana tämän kaiken päällä suloisen kaunis Sanna-June Hyde, jonka piti saada viettää syntymäpäiviään rakastettunsa kanssa, joutuukin johonkin aivan toiseen rooliin. Hullua ja hulvatonta!

Älä pukeudu päivälliselle on farssi, joka jaksoi naurattaa alusta loppuun saakka. Kunnon sekasotkua suhdekiemuroineen. Välillä yleisön kontakti oli pelkkää huutonaurua, koska ei voinut muutakaan. Näytelmä kuitenkin eli koko ajan, eikä missään vaiheessa jämähdetty paikoilleen. Pidin myös siitä, kuinka lavastuksessa oli ilmeisesti hyödynnetty vanhaa tai ainakin oletan näin. Palkkamurhaajan painajaisessa oli hyvin samantyyppinen lavastus. Ovia ja huoneita, jotka takaavat sen, että näytelmän henkilöt poistuvat jostain ovesta sopivassa kohdassa, jotta uusi kohtaus voi jatkua.

Älä pukeudu päivälliselle (Pyjama pour six) on Marc Camolettin kirjoittama suosittu näytelmä, jota on Suomessakin esitetty monella näyttämöllä ja myös parilla muullakin nimellä. Helsingin Kaupunginteatterin version on ohjannut Jarkko Saariluoma ja hyvää työtä mies on tehnytkin. Näytelmä on hyvin valmis jo ensi-illassa, eikä katsojan tarvitse jännittää näyttelijöiden puolesta. Lavastuksesta jo mainitsinkin. Se on Alisha Davidowin käsialaa. Jos tässä on tosiaan hyödynnetty toisen näytelmän lavastusta pienillä muutoksilla, täytyy sanoa, että hienoa kierrättämistä. Jos näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, on lavastus joka tapauksessa toimiva ja farssille sopiva.

Tässä on farssi, joka sopii loistavasti työ- tai kaveriporukoille tai ihan vain omalle itselle. Näytelmä vie arkiset ajatukset mennessään ja kerrankin on lupa nauraa ja kovaa. Tällaisia näytelmiä tarvitaan, koska ei elämän tarvitse aina olla vakavaa.