Arvio: Bolla
Bolla – palkittu tarina saa ajan lentämään Helsingin kaupunginteatterissa
Helsingin kaupunginteatteri versioi erinomaisesti vuoden 2019 Finlandia-palkinnon voittajaa, Pajtim Statovcin Bollaa.
Euroopan kivuliasta lähihistoriaa avaava Bolla sijoittuu vuosiin 1995–2004. Entisen Jugoslavian alueella kuohuu. Arsimilla (Samuli Niittymäki) on elämän kulku selvillä, on vaimo ja opinnot hyvässä vauhdissa, mutta kaikki muuttuu, kun hän tapaa Milošin (Mikko Kauppila). Albaanin ja serbin välille syntyy kielletty suhde, joka polttaa tieltään kaiken muun.
Ulkoisessa maailmassa sota lähestyy ja perhe kasvaa, mutta Arsim ja Miloš kuvittelevat sen kaiken pois ollessaan kahden, Arsimin lukiessa kirjoituksiaan ääneen. Kahden maailman välisen ristiriidan ja sen tuoman turhautuneisuuden Arsim purkaa vaimoparkaansa (Jessica Grabowsky), joka yrittää parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.
Lopulta alueen albaaniväestön täytyy paeta ulkomaille ja rakastavaisten yhteys katkeaa. Kumpikin kadottaa suuntansa, mutta toivo kohtaamisesta elää vielä.
Katsomossa aika lentää.
Näyttämöllä on hyvin tavoitettu päähenkilöiden moninaisuus ja moniulotteisuus – heidän tekojaan välillä ymmärtää ja välillä inhoaa. Sekä Arsim että Miloš ovat niin hyviä kuin pahojakin, ristiriitaisia ja inhimillisiä, tuskansa muihin purkavia ihmisiä, jotka ajavat itseään tuhoon.
Samuli Niittymäki (aiempia töitä mm. Sunnuntailounas ja Seurapeli) ja Mikko Kauppila (mm. Syke ja Aikuiset) ovat pääparina erinomaisia. Persoonallisuuserot tulevat hyvin esiin: Niittymäki saa huhkia räjähtelevänä Arsimina ja Kauppilan Milošin pinnan alla kuohuu, kun suuria tunteita puretaan kirjoittamalla.
Esityksen kesto on väliaikoineen lähemmäs kolme tuntia, mutta katsomossa aika lentää. Suosittelen!
Pajtim Statovcin romaani Bolla (Otava) voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2019. Tuomas Timonen on sovittanut romaanin näytelmäksi, ohjauksesta vastaa Milja Sarkola.