Arvio: Eikä yksikään pelastunut
Eikä yksikään pelastunut!
Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä sai ensi-iltansa 29.1. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -näytelmä. Alkuperäistä teosta on tituleerattu maailman parhaaksi salapoliisiromaaniksi.
Suurena dekkareiden ystävänä, odotin näytelmää kuin kuuta nousevaa!
Lyhyesti Eikä yksikään pelastunut -teoksesta
Agatha Christie kirjoitti vuonna 1939 Ten Little Niggers / And Then There Were None. Suomennos on muuttanut nimeään useampaan kertaan. Ensimmäisen kerran se julkaistiin vuonna 1940 nimellä Eikä yksikään pelastunut. Vuonna 1968 muuttui teoksen nimeksi Kymmenen pientä neekeripoikaa, kunnes nimi muutettiin takaisin muotoon Eikä yksikään pelastunut vuonna 2003. Agatha Christie sovitti romaanin näytelmäksi vuonna 1943, jonka loppuratkaisu poikkeaa alkuperäisestä teoksesta.
Juoni on ytimekäs: Kahdeksan henkilöä kutsutaan lomailemaan Devonin rannikolla sijaitsevalle saarelle. Isännän määräyksestä palvelijat laittavat illallisen jälkeen gramofoniin soimaan levyn, jossa jokaista paikalla ollutta syytetään murhasta. Vierailun aikana kutsuvieraat murhataan yksi toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisin keinoin.
Kirja on tunnetuimpia suljetun huoneen arvoituksia, jossa rikos tapahtuu eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi suhteellisen pienestä ryhmästä. Kirjan juonen pohjana on englantilainen lastenloru. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmä noudattaa romaanin alkuperäistä loppuratkaisua.
Lähti kahdeksan pientä sotilaspoikaa onneaan etsimään, yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään…
Ensiksi on annettava krediitit näytelmän lavastukselle, art deco -tyylinen salonki kehystää hienosti Christien 1930-luvulla kirjoittamaa tarinaa. Myös puvustus on mainiota, erityisesti Jari Pehkosen esittämän kenraali Mackenzie hahmo on kuin suoraan aikakaudelta peräisin. Lisäksi elokuvamainen musiikki ja äänitehosteet kasvattavat nousevaa jännitystä ja luovat saliin todellista vaaran tuntua.
Näytelmässä on paljon hahmoja kuten lähes kaikissa Christien teoksissa on. Alkupuolella katsojan huomio meneekin kunkin henkilöhahmon sisäistämiseen ja ennen kuin huomaakaan, on jo ensimmäiset ruumiit estradilla.
On hienoa, kuinka näytelmään on kiinnitetty sekä konkarinäyttelijöitä sekä nuorempaa näyttelijäkaartia. Santeri Kinnunen William Blorena on ilmavan kiihkeä. Anna Ackerman esittämä Vera Claythorne vastaa koko näytelmän fyysisimmästä roolista ja tavoittaa lopussa epätoivon, joka vastaavassa tilanteessa oleva ihminen käy läpi.
Helsingin Kaupunginteatterin Eikä yksikään pelastunut -näytelmään on saatu kirjoitettua myös hirtehistä huumoria, josta pitää huolen Heidi Heralan esittämä tiukka vanhapiika Emily Brent. Lähes 100 vuoden takaiset mielipiteet ovat näinä päivinä jo varsin huvittavia.
Eikä yksikään pelastunut -näytelmä tarjoaa katsojalleen psykologista jännitystä upeissa puitteissa. Mikäli tarina ei ole tuttu, loppuratkaisu yllättää katsojan täysin.