Arvio: Gravity
Gravity @ Helsingin Kaupunginteatteri
Näin Gravityn uusintaensi-illassa 20.9.
Jarkko Mandelinin koreografioima tanssiteos Gravity on Helsinki Dance Companyn ja Kinetic Orchestran yhteistyö. Lavastus ja valosuunnittelu on William Ilesin käsialaa, pukusuunnittelu Elina Kolehmaisen, sävellys ja äänisuunnittelu Janne Hastin ja naamiointi Jaana Nykäsen. Lavalla nähdään tanssijat Mikko Paloniemi, Jyrki Kasper, Justus Pienmunne, Mia Jaatinen, Sanni Giordani, Kalle Lähde, Oskari Turpeinen ja Suvi Nieminen.
Aloitan tämän postauksen perinteisellä ”minun tosiaan pitäisi käydä katsomassa enemmän tanssia”-toteamuksella, sillä suurista suunnitelmistani huolimatta Gravity on vasta kolmas tanssiteos, jonka olen tänä vuonna nähnyt. No, jospa vielä loppuvuodelle ehtisi muutaman kerran tanssiteatteria nauttimaan, se olisi jo enemmän kuin olen minään vuonna tanssia katsonut. Innostus ainakin on Gravityn näkemisen jälkeen katossa, sillä tämä huikea neljäkymmentäviisiminuuttinen hurmasi minut täysin.
Vähästä tanssinkatsomiskokemuksestani huolimatta tiedän hyvin, millaista tanssia tykkään eniten katsoa, ja Gravityn ihmiskehon notkeutta, voimaa, vauhtia ja fyysisyyttä juhlistava koreografia on tanssia minun makuuni. Pariakrobatiaa, temppuja, nykytanssia, taistelukoreografiaa ja monipuolista nopeaa ja rauhallista liikettä yhdistävä Gravity on intensiivinen ja otteessaanpitävä, eikä varmasti päästä tanssijoita helpolla. He vetävät koreografian läpi upealla terävyydellä, herkkyydellä, voimalla ja intensiteetillä. Vauhdikkaat, vaativat ja näyttävät koreografian osat ovat suosikkejani, samoin ne hetket, joissa näkyy kamppailulajien vaikutus. Myös rauhallisemmat hetket, joissa on latausta, tekivät vaikutuksen.
Dystooppinen tai maailmanlopunjälkeinen kaupunkimainen maisema luodaan Janne Hastin taitavalla äänisuunnittelulla ja William Ilesin lavastuksella, jota hallitsee kahteen osaan haljennut betonielementti. Elina Kolehmaisen pukusuunnittelu on käytännöllistä, esityksen teemaan sopivaa. Tanssijoiden liike, ryhmänä, pareina ja yksilöinä, vei ajatukset heti tiiviiseen porukkaan, joka viettää aikaa yhdessä. Alun teollinen äänimaisema ja jonkinlainen kolkkous asettavat raamit maailmalle, joka on muuttunut, ja jossa tanssijat nyt ovat. Gravity avautui minulle vahvasti nimenomaan yhteen hitsautuneen joukon tarinana uudenlaisessa maailmassa. Ehkä se on viehtymykseni dystopiatarinoihin, mutta sellaisen Gravitystä myös luin. Vaivattomasti liikkeelliseen kerrontaan asettuvan tarinallisuuden ansioista Gravity toimisi minusta myös tanssielokuvana.
Teos on vivahteikas, kiinnostava ja ilmaisuvoimaisten tanssijoidensa ansiosta hyvin monitasoinen. Kun naapurinäyttämöllä prinssi ja merenneito keskustelevat tanssin avulla pienin askelin, Pienen näyttämön puolella keskustelu laajenee monipuoliseen liikekieleen. Pidin kovasti siitä, miten kertovaa ja tarinallista koreografia on, ja miten merkityksellisiltä myös katseet, pienet liikkeet ja eleet vaikuttavat näyttävämpien temppujen joukossa. Koreografiassa on niin yksilö-, pari-, pienemmän ja koko ryhmän osuuksia, ja kokoonpanot esimerkiksi pariosuuksissa vaihtelevat. Koko tanssijakahdeksikko pelaa saumattomasti yhteen, ja niin pitääkin, kun liikkeet ovat tarkkuudesta ja täsmällisyydestä kiinni. Gravity tarjoaa tanssijoille mahdollisuuden loistaa yksin ja yhdessä. Monipuolisen koreografian rytmillisesti, tunnelmallisesti ja intensiteetiltään vaihteleva kokonaisuus tuo tanssijoiden työskentelyyn useita tasoja.
Gravity oli itse asiassa juuri sitä, mitä siltä toivoinkin. Vauhdikas ja kiehtova esitys, jonka koreografiassa on sekä häikäisevää notkeutta, räjähtävää voimaa ja seesteisempää, harkittua liikettä, että tulkittavaa, elementtejä, jotka tuovat tanssiin mukaan tarinallisuutta, kerronnallisuutta ja merkityksiä. Vaikka tanssiteoksen kohdalla juoni on hieman eri käsite kuin perinteisen kertovan teatterin äärellä, Gravityssä on teemallisesti, liikkeellisesti, koreografisesti ja kokonaisvaltaisesti selvää juonellisuutta, joka kantaa varmalla otteella koko esityksen läpi. Vähemmän tanssia katsovalle Gravity on ihanaa seurattavaa, sillä siinä on niin nimenomaan tanssiin kuuluvaa kehollista taituruutta, joka tekee vaikutuksen, kuin kerronnallista sisältöä, joka antaa katsomiseen ”ryhtiä”. Hieno elämys! Vaikuttava, tuntui kehossa ja mielessä. Ai että, tämän kävisin mielelläni katsomassa uudelleenkin. Lämmin suositus, Gravity on upea. Ja mitä olisi tanssiteos ilman juoksentelua – kyllä sitä aina vähän täytyy mukana olla.