Arvio: Huonosti vartioitu tyttö
Huonosti vartioitu tyttö
Sen ei tarvitse olla kuin yksi tunti vuorokaudessa, joka vie ihmismielen aivan muihin atmosfääreihin ja rentouttaa olotilan. Kiitos Helsinki Dance Companyn työryhmä. Te teitte sen. Veitte minut tunniksi satumaiseen tunnetilaan pois kiireestä ja huolista. Kävin nimittäin katsomassa Huonosti vartioidun tytön ensi-iltana. Fiilis oli kumman kevyt ja leijuva vielä seuraavanakin päivänä.
Huonosti vartioitu tyttö on inspiroitunut samannimisestä klassisen baletin teoksesta La Fille mal gardée. Yhteistä teoksille ei ole kuin tähtitanssija. Helsinki Dance Companyn versiossa miehet ovat saaneet yksisarvisten olotilan. Mistä ihmeestä on siis kyse?
Teoksen pääosassa on nainen (Heidi Naakka) tai pitäisi ehkä puhua tytöstä, jos ajatellaan teoksen nimeä. Tyttö on saanut isältään loistavan elämänohjeen: ”Voit tehdä ihan mitä haluat. Sinä pystyt siihen.” Tyttö onkin perustanut huoltoaseman, joka on ympäri kaikkina vuorokauden tunteina. Seuraavassa hetkessä samainen naisihminen valaa kynttilöitä omassa pajassaan. Nainen heittäytyy hetkestä toiseen, eikä anna minkään estää elää sellaista elämää, jota hän haluaa. Yksisarviset (Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Mikko Paloniemi ja Johannes Purovaara) ovat naisen parhaita ystäviä ja välillä ehkä vihamiehiäkin. Nainen leikittelee yksisarvisilla, ja yksisarviset tulevat perässä tai menevät edellä, jos nainen ohjastaa.
Heidi Naakka on yksinkertaisesti uskomaton. Kuinka sulavasti nainen tanssii ja on kuin sulaa vahaa yksisarvisten käsissä vai pitäisikö sanoa etujaloissa. Hengästyttävän kaunista katseltavaa. Pidin myös siitä, kuinka Naakka on välillä kunnon femme fatale ja seuraavassa hetkessä jotain muuta. Entä sitten yksisarviset. Apua! Aivan mahtava nelikko, jonka liikehdintää näyttämöllä oli mieletöntä seurata. Selän takana supattelua ja jonkun valitsemista uhriksi yleisön eteen. Yksisarvisilla on muuten varsin erikoinen tapa puhua.
Jyrki Karttunen on luonut esityksen koreografian. Taitavaa koreografiaa siivittävät dramaattiset käänteet valoissa ja musiikissa. Valosuunnittelusta on vastannut Jukka Huitila ja musiikkisuunnittelusta ja äänistä Aleksi Saura. Katsoja ei voi ikinä arvata, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Kaiken kukkuraksi esityksen puvustus on huikea. Kiitos kuuluu Karoliina Koiso-Kanttilalle. Tytön vaatteet vaihtuvat hetkessä. Jokainen asu on erilainen ja suurenmoinen. Yksisarvisten asut ovat mainiot. Värikkäät sukkahousuasut häntineen ja kaikkineen. Niin, ja ne yhdet sarvet päässä, eikä unohdeta uima-asuja.
Vakavammin ajateltuna Huonosti vartioidussa tytössä voidaan nähdä viitteitä Me Too -kampanjaan. Teoksessa naista ei kylläkään esineellistetä, pikemminkin miehet tai oikeastaan yksisarviset. Pelkästään yksisarvisten asut ovat peittäviä, mutta samalla paljastavia. Tietysti joku tarkkasilmäinen näkee esineellistämistä toisinkin päin, mutta se on ehkä ennemminkin tytön omaa aikaansaannosta ja halua. Teoksessa voi nähdä myös lähtemisen vaikeuden. Lähtö on uusi askel tulevaisuuteen, mutta samalla se on vaikea paikka. Kaikki tuttu ja turvallinen jää taakse. Lisäksi sinua jää joku kaipaamaan entisessä.
Huonosti vartioitu tyttö on kuin kaunis satu. Aluksi ajattelin, että tätä voisi mennä periaatteessa lastenkin kanssa katsomaan, koska lapsen puhdas mielikuvitus näkee yksisarviset satuhevosina. Ei sellaisina kuin joku allekirjoittanut, jolla on likainen mielikuvitus. En usko, että lapsi näkee teoksessa seksuaalista puolta. Sitten kuitenkin aloin miettiä lisää, ja ajattelin, että kovat äänet, pimeät kohtaukset ja tietyt valaistukset saattavat pelottaa lasta. Ei siis ehkä kuitenkaan lapsille. Helsingin Kaupunginteatterin suositusikäraja on 15-vuotiaasta ylöspäin.