Arvio: Metsän joulu
Lasten esittämä näytelmä pursuaa iloa ja optimismia – Helsingin Kaupunginteatterissa ilmastonmuutos ratkaistaan yhdessä
ShedHelsingin näytelmästä on tullut jo jokajouluinen perinne. Ryhmän näytelmä sulattaa paatuneimmankin sydämen ja herättää aikuisessa lapsekkaan riemun. Lavalla on 8–21-vuotiaita lapsia ja nuoria, joista osa on esiintymässä ensimmäistä kertaa elämässään.
Esiintyjät tulevat monenlaisista taustoista. Joku kelaa pyörätuolilla, jollakin on kehitys- tai kuulovamma, mutta ne eivät menoa hidasta. Näytelmä osoittaa, että kaikilla on mahdollisuus loistaa.
Lavalla on monta nuorta esiintyjää, jotka tuntuvat olevan siellä kuin kotonaan. Esimerkiksi Safiya Abukar on tavattoman luonteva Vieno-oravan roolissa.
Lapset ja nuoret ovat harjoitelleet vuoden ajan joulun näytelmää varten. Heidän uurastuksensa lopputulosta pääsee ihailemaan parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa.
Musiikkipitoisessa näytelmässä on tekijöinä tunnettuja nimiä teatterinjohtaja Kari Arffmanista muusikko Tuomas ”Tumppu” Kesälään. Näytelmän ohjauksesta vastaa tänä vuonna Helsingin Kaupunginteatterin oma näyttelijä ja ohjaaja Heikki Sankari.
Näytelmässä puhuttaa ilmastonmuutos
Metsän joulu -näytelmä on tehty varta vasten ShedHelsingin nuoria esiintyjiä varten. Pasilassa nähdään siis näytelmän kantaesitys.
Tarina sijoittuu nykypäivään, jolloin ilmastonmuutos on tosiasia, jota ei pääse karkuun. Aikuiset eivät tunnu ottavan asiaa tosissaan, sillä ainoa asiasta huolestunut tuntuu olevan ruotsalainen nuori Greta Thunberg. Tänä aikakautena mikään ei toimi sen paremmin kuin lasten ja nuorten näytelmä, jossa luonnonsuojelu otetaan vakavasti.
Näytelmän alussa metsä jyrätään ja paikalle rakennetaan betoninen unelmalähiö lapsiperheille. Kirjaimellisesti Vilma Mattilan suunnittelema lavastus on betonisen harmaa ja ankea, jossa joulukyntteliköt ovat vain muistutus oikeasta joulusta.
Lähiöön muuttaa Kuusisen perhe. Perheen nimi lienee jonkinlaista huumoria, sillä todellisuudessa luonto on heille jotakin, joka näkyy ikkunasta. He ovat ajautuneet aika kauas luonnosta.
Perheellä on paljon asuntolainaa, joten joulun juhlinta on uhattuna. Kuuseen ei ole varaa. Lapset päättävät ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja lähtevät sahan kanssa hakemaan metsästä kuusipuuta.
Metsä on kuitenkin yllättävä paikka, jossa puut ja eläimet intoutuvat tarinoimaan. Niillä on asiaa, jos ihmiset vain malttaisivat kuunnella niitä.
Monta tulevaisuuden esiintyjää
ShedHelsingiltä ei ainakaan kunnianhimoa puutu. Näytelmä lähentelee musikaalia etenkin joukkokohtauksissa, joissa ensemble tanssii ja laulaa. Tähän joukkoon mahtuu epäilemättä monta tulevaisuuden näyttelijää, tanssijaa ja laulajaa!
Yksi näytelmän valovoimaisimmista tähdistä on liito-orava El Caganeria näyttelevä Luka Haikonen, joka on nähty aiemmin muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan- ja Billy Elliot -musikaaleissa. Kokemus näkyykin rentona ja todella luontevana esiintymisenä.
Liito-oravana Haikonen pääsee heittäytymään huumoristiseen rooliin. Häntä tarvitaan metsään luonnollisesti tekemään kuuluisa papana, joka estää metsäkoneiden työn. Papanan tekoon on sävelletty jopa oma kappaleensa Nyt turahtaa.
Leveistä hymyistä päätellen esiintyminen maistuu nuorille. Lavalta voi bongailla jo tutuiksi tulleita kasvoja, sillä moni nuorista on ollut mukana kaikissa neljässä näytelmässä, jotka ShedHelsinki-säätiö on tuottanut lyhyen historiansa aikana.
Toivon säätiön toiminnalle pitkää ikää. Lasten ja nuorten esittämistä näytelmistä kumpuaa harvinaista iloa ja optimismia, jota jouluna ei voi koskaan olla liikaa.