Arvio: Mikko Räsäsen tulevaisuus
Mikko Räsäsen tulevaisuus: Helsingin kaupunginteatterissa nähdään mies, jota kaikki katsovat alaspäin
Ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien on helppo sanoa, että Suomi ei enää ole luokkayhteiskunta. Helsingin kaupunginteatterin Mikko Räsäsen tulevaisuus pohtii nykyajan luokkajakoa ja ihmisen mahdollisuutta edetä ylöspäin.
Mikko Räsänen on etumiehenä katutyömaalla, jossa oikeasti tehdään viemäröintiä, mutta jolle pitää näytösmielessä rakentaa tilapäinen pyörätie. Tämä nostattaa tunteita niin kansalaisissa kuin työntekijöissäkin. Jos työ on turhaa, arvostetaanko työn tekijääkään?
Osaksi näiden asioiden seurauksena Räsänen ajautuu työmaalla konfliktiin, joka uhkaa hänen työpaikkaansa. Mieli on muutenkin jo raskas vaimon kuoleman vuoksi, ja samaan aikaan paineita aiheuttaa poika Aapo, joka haluaisi jatkaa isänsä ja isoisänsä viitoittamalla tiellä ruumiillisen työn parissa. Kuitenkin isän ja aikoinaan myös isoisän suurin toive oli, että oma poika saisi helpomman elämän ja paremman taloudellisen turvan.
Edes kaupungin infraa ei voi enää rakentaa ilman samanaikaista brändityötä.
Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön Mikko Räsäsen tulevaisuus nostaa esiin monia teemoja. Onko Suomessa vielä yhteiskuntaluokkia? Onko seuraavan sukupolven mahdollista nousta ruumiillisesta työstä valkokaulustyöläiseksi vai periytyykö työväenluokkaisuus?
Laajempien yhteiskunnallisten kysymysten lisäksi aihepiirissä ovat monikansallisten työmaiden kielimuurit ja alihankintaketjut ja niistä aiheutuvat mahdolliset ongelmat. Nykyajan vaatimukset livestriimeistä ja dronekuvauksista ulottuvat jo työmaillekin. Edes kaupungin infraa ei voi enää rakentaa ilman samanaikaista brändityötä.
Katutyömaan etumiehen Mikko Räsäsen (Martti Suosalo) ja luovaa luokkaa edustavan Lasse Kososen (Rauno Ahonen) roolit ovat alkuun varsin karrikoidut – reilu, järkevä työmies ja kalliilla hipsteripyörällä ajeleva palvelumuotoilija –, mutta onneksi heistä paljastuu tarinan edetessä uusia puolia. Silti Räsäsen alemmuudentunne jää mietityttämään. Hänen poikansa Aapo (Paavo Kääriäinen) kuvailee isäänsä mieheksi, jota kaikki katsovat alaspäin. Työpaikalla hän on insinöörin pelinappula ja työmaan ulkopuolella hän edustaa alaa, jonka työntekijää pidetään nykyään automaattisesti vierastyöläisenä. Pariinkin otteeseen annetaan ymmärtää, että rehti työläinen joutuu aina menestyneempien huijaamaksi. Silti elämä hyväksytään sellaisena kuin se on. Vaikka haalarissa voi olla tahroja, kotona työläinen asettaa kypärän siististi saappaiden päälle.
Suuren näyttämön lava mukautuu hienosti työmaaksi, jolla dronet lentelevät. Näytelmän on kirjoittanut Mika Ripatti, joka on toiselta ammatiltaan etumiehenä Staran kaupunkitekniikan rakentamisessa. Ohjauksesta vastaa Heikki Kujanpää.