Arvio: Mörköooppera
Mörköooppera 80-luvun hitteineen päivitettiin nykyaikaan – jättiomena oli nelivuotiaalle huippujuttu
NÄYTELMÄ Helsingin kaupunginteatteri toi Mörköoopperan some-aikaan.
Matka 1980-luvun Mökkyrästä tämän päivän Helsinkiin ei kovin kauan kestä, kun sen osaa tehdä.
Marjatta Pokelan 80-luvun hitin, Mörköoopperan, on saatellut tähän päivään Helsingin kaupunginteatterin tiimi ja lopputulos toimii.
Näytelmä on huikea kokoelma lapsen katseen vangitsevia visuaalisia elementtejä, kiinnostavia hauskoja hahmoja ja ennen kaikkea tähän päivään sovitettua musiikkia.
Mörköoopperan musiikki on modernia, vaikka pohja on 80-luvun lasten hittibiiseissä. Musiikkimato (Lauri Schrek) on sekä sovittanut Pokelan laulut että esittää ne kesken näytelmää avautuvan jättiomenan sisällä.
Jättiomenan avautuminen oli näytelmäseurana olleen nelivuotiaan Ohton mielestä aivan huippujuttu, samoin se mitä sitten tapahtui: ”Sen sisällä oli sarvimato ja sen nimi oli Musiikkimato. Se soitti kaiken musiikin”.
Musiikki vei mukanaan, Nelivuotiaan sanoin ”Äiti, mun sydän hakkaa tuon laulun tahtiin”. Pienimmille musiikin voimakkuus on lähellä pelottavan rajaa, mutta ensi-illassa ei kukaan poistunut eikä itkukohtauksia tullut.
Kaiken kaikkiaan Mörköooppera on modernisoitu niin, että näytelmää voi hyvin luonnehtia 2020-luvun lastennäytelmäksi, vaikka vuosikymmenen alkuun on aikaa.
Tarina on entinen. Mörkö lähtee Mökkyrän satumaailmasta tutustumaan ihmisten maailmaan. Hän päätyy kouluun Oulussa ja sieltä Helsinkiin.
Pääosa seikkailusta onkin Helsingissä, joskin myös Mökkyrä ja sen hullunkuriset hahmot tulevat esitellyiksi.
Itse Helsinkiä ei näytelmässä paljon valoteta. Keskiössä ovat isommat teemat, kuten erilaisuus, ihmisten aivan möröt tavat, Mörön sortaminen ihmisten maailmassa ja se, miten Mörkö nousee sorron yli.
Möröllä (Sanna Majuri) on nimittäin asennetta. Ei todellakaan turha mörkö, vaan rohkea ja reipas, vaikka saa ihmisten maailmassa kylmää kyytiä.
Näyttämöllä tapahtui takuuvarmoja lasten suosikkiasioita, kuten piereskelyä eduskunnassa sekä opettajan auktoriteetin kyseenalaistamista.
Tekijänä oli tietenkin Mörkö.
Esitys kestää lasten kommentit, joita tuli ensi-illassa paljon.
Lastenesityksissä on jotenkin niin paljon mukavampi olla kuin aikuisten, sillä oleminen on rennompaa. Aikuisetkin tuntuivat antavan Mörköoopperassa itselleen enemmän tilaa kuin aikuisten oopperassa.
Mörköooppera sopii myös kouluikäisille. Kahdeksanvuotiaan Nikon mielestä paras kohta oli koululuokka.
Mörkö osoitti anarkiaa ja rohkeutta ääntelemällä aina kun ope aikoi ryhtyä esittämään jotain tärkeää.
Näytelmää voi suositella nelivuotiaasta ysiysiin ja siitä ylöspäin.