Arvio: Mörköooppera
Mörköooppera valloittaa aikuiset ja lapset
Helsingin kaupunginteatterin Mörköooppera imaisee katsojan satumaailmaan lastenlauluistaan tunnetun ja palkitun Marjatta Pokelan sävelten ja sanojen siivin.
Marjatta Pokelan tunnetuimpia lastenlauluja ovat Mörrimöykky ja Vaarilla on saari. Vuonna 1980 valmistunut musiikkisatu Mörköooppera on valloittanut jo useamman sukupolven edustajia. Kimmo Virtasen ohjaus Helsingin kaupunginteatterin pienelle näyttämölle tuo lavalle valloittavan esiintyjäjoukon, jonka tähti, Sanna Majurin Mörkö, taipuu niin uteliaaksi pikkulapseksi kuin megaluokan maailmantähdeksi tunnetussa Mörkö se lähti piiriin -lauluss.
Mörköoopperan juoni rakentuu Tirriäisten asuttamasta Mökkyrän satumaasta mölliäisten eli ihmisten maailmaan tutustumisretkelle lähtevän Mörön seikkailuista. Mörkö saapuu ensin Ouluun mutta lähtee sieltä valjastamansa suden kyydissä Helsinkiä kohden. Kehäkolmoselle saapuessaan hän joutuu jatkamaan ilman sutta, sillä liikennettä valvovan poliisin kyltissä lukee: susiraja.
Mörkö ja tirriäiset puhuvat kieltä, jota ihmiset eivät ymmärrä. Kuusivuotiaan seuralaiseni Antonin mielestä Mörön kieli oli esityksen kiehtovinta antia. Hauskinta tai mieleenpainuvinta kohtaa Anton ei osannut määritellä, koska ”Kaikki oli yhtä kivaa.” Erityisesti pyörivä näyttämö ja näyttämön nouseva ja laskeva koroke, joka esimerkiksi imaisi sulavan lumiukon maan alle, herätti erityistä riemua.
Näytelmää suositellaan yli neljävuotiaille, mutta niin nuorta katsojaa esitys saattaa välillä pelottaa. Kuusivuotias seuralaiseni otti esitykseen mukaan pehmopandansa, jota puristi tiukasti sylissään koko esityksen ajan. Pandaa kuulemma Mörön karjunta välillä hiukan pelotti.
Mitään suuria opetuksia tai elämänviisauksia juoni ei sisällä, minkä huomioi myös seuralaiseni.
Kaupunginteatterin Mörköooppera on taidokkaasti tehtyä lastenteatteria, joka viihdyttää myös aikuisia.