Arvio: Moulin Rouge! Musikaali
Moulin Rouge! (Helsingin kaupunginteatteri)
Helsingin kaupunginteatteri esittää huippusuosittua musikaalia Moulin Rouge. Sen on käsikirjoittanut John Logan ja se perustuu vuonna 2001 ilmestyneeseen samannimiseen elokuvaan, jonka puolestaan käsikirjoittivat Baz Luhrmann ja Craig Pearce. Helsinkiin musikaalin on ohjannut Anders Albien.
Albienin ohjaus on eloisa, ja vaikka sopivassa kohdin rauhoitutaankin, koko ajan tapahtuu ja musikaalin jännite pysyy yllä. Esitys on vaihteleva suurista, räyhäkkäistä musikaalinumeroista intiimiin, herkkään tunnelmointiin, ilahduttavaa huumoria unohtamatta.
Etenkin joukkokohtauksissa lavalla tapahtuu paljon ja nähtävää on enemmän kuin kerralla ehtii nähdä. Kannattaa myös tulla hyvissä ajoin teatteriin ja omalle paikalle saliin, sillä lavalla ja katsomon sivuissa alkaa olla näkemistä hyvinkin pian sen jälkeen, kun ovet katsomoon on avattu – ennen kuin esitys varsinaisesti alkaa
Päähenkilöhahmot rakentuvat kokonaisiksi tarinan edetessä; katsojalle selviää heidän elämäntarinansa sekä miksi he ovat tehneet ja tekevät sellaisia valintoja kuin tekevät.
Moulin Rouge -yökerhon kimaltavinta tähteä, Satinea, esittää Jennie Storbacka. Hän piirtää kuvan nuoresta naisesta, jota elämä on jo kovettanut, joka tietää mitä hänen on selviytyäkseen tehtävä – mutta jossa silti on paljon ystävyyttä, herkkyyttä ja myös alttiutta aitoon rakkauteen. Storbacka eläytyy kauniisti ja laulaa kerrassaan ihastuttavasti. Häneen rakastuvana nuorena säveltäjänä, Christianina, Martti Manninen luo rooliinsa lämpöä ja nuoren miehen raikkaita, voimakkaita tunteita. Hymy säteilee silmistä saakka ja laulu on komeaa kuultavaa.
Yökerhon johtajana, Harold Zidlerinä, Risto Kaskilahti tekee onnistuneen kuvan tirehtööristä, jolla on lämmin sydän mutta maailman kovuus vastassaan. Montrothin herttuana Joel Mäkinen on uskottava, vain omaa etuaan ajatteleva pohatta, jolle kaikki on mitattavissa rahassa. Matti Leino Santiagona ja Antti Lang Lautrecina muodostavat toimivalla tavalla epäsuhtaisen kaksikon ystävinä ja yhdessä toimivina taiteilijoina. Koko kookas esiintyjäkaarti tekee kerrassaan hienoa työtä kaikilla osa-alueilla! Musiikkinumeroissa on vauhtia ja dramatiikkaa, kaunista liikettä, huimaa fyysistä taitavuutta ja voimaa, eivätkä esiintyjät lainkaan säästele itseään heittäytyessään rooleihinsa. Laulut soivat suurenmoisesti.
Suurin osa Moulin Rougen musiikista on ennestään tuttuja hittikappaleita. Lisämusiikin on säveltänyt Justin Levine. Musikaalin vastaavana kapellimestarina toimii Eeva Kontu ja hän myös johti bändiä tässä esityksessä. Bändi soi kerrassaan uljaasti.
Musikaalinumeroista erityisesti mieleen jäi näyttävä Ruma rakkaus (Bad Romance). Mutta monta muutakin loistavaa numeroa mahtuu mukaan, kuten vaikkapa suomennokset kappaleista Chandelier, Rolling In The Deep tai El Tango De Roxanne. Musikaalinumeroista saa välillä myös oivaltamisen iloa, kun tunnistaa lainoja muista musikaaleista.
Koreografiat ovat luoneet Jennie Widegren, Zain Oldestål, Kirsty McDonald ja Anja Gaardbo. Kuten aihepiiriin sopii, koreografiat ovat näyttäviä, vietteleviä ja kiihkeitä. Toisella tapaa oivaltava on koreografia, jossa Satinen värikkyys kahlitaan harmaaseen pukuun.
Musikaalin puvustuksen on suunnitellut Astrid Lynge Ottosen ja naamioinnin Maija Sillanpää. Molemmilla on luotu paljon kauniita, kiehtovia, osin unenomaisiakin hahmoja, aivan kuten musikaalin teemaan ja tapahtumapaikkaan kuuluu. Pukuja on uskomattoman runsaasti. Ne ovat näyttäviä ja häpeilemättömiä mutta hyvällä maulla suunniteltuja, ja esiintyjät kantavat niitä ylväästi. Yhtä lailla meikit ja kampaukset korostavat hahmojen olemusta.
Moulin Rougen lavastuksen on suunnitellut taiteilijanimeä takis (kyllä, kirjoitetaan pienellä t:llä) käyttävä, Suomessa väitellyt kreikkalaistaustainen lontoolainen lavastus- ja pukusuunnittelija. Lavastus on näyttävä, muuntuva ja lavantäyteinen. Erityisen hienoja ovat lavan sivuilla sijaitsevat kiinteämmät elementit, jotka tuovat lavanäkymään juuri oikeanlaista tunnelmaa.
Palle Palméen suunnittelema valaistus sekä Johan Larssonin ja Philip Sundbomin videodesign ovat saumaton osa lavanäkymää. Erityisen hauska valoilla tehty tehoste nähdään taiteilijaporukan nauttiessa absinttia ateljeejuhlissa. Videot puolestaan muodostavat monenlaisia maisemia ja luovat syvyyttä näkymään.
Moulin Rougen on suomentanut Paavo Leppäkoski. Olen nähnyt Moulin Rougen aiemmin Lontoossa, ja etukäteen olin hyvin utelias sen suhteen, miten musikaali on suomennettu. Vastaus: onnistuneesti. Osa lauluista esitetään englanniksi, osa on suomennettu alkuperäisen henkeä ja sanomaa kunnioittaen. Siinä missä alkuperäistekstissä käytetään muutamia laulujen säkeitä repliikkeinä, niistä osa on toteutettu suomeksi poimien lainoja suomenkielisistä kappaleista – yleisö palkitsi nämä ilahtuneilla naurahduksilla tunnistaessaan tuttuja fraaseja. Käännettyjä säkeitä ei repliikeistä niinkään pysty tunnistamaan, mutta sillä ei ole väliä onnistuneen kokonaisuuden kannalta.
Seuranani ollut parisuhdemies piti esityksestä kaikin puolin. Hän halusi antaa erityismaininnan kapellimestari Eeva Kontulle, jolla oli viimeisessä loppusoitossa – lavan tyhjennyttyä ja osan yleisöstä jo lähdettyä – todella kova meno! Ja muutenkin, aina kun Kontua näki, hän vaikutti svengaavan ja nauttivan täysillä!
Kaiken kaikkiaan Moulin Rouge on häpeilemättömän viihdyttävä, kiehtova, hengästyttävä, valovoimainen spektaakkeli, jossa tietysti suuri merkitys on myös romantiikalla. Siinä on paljon nähtävää; osaavaa näyttelijäntyötä, säkenöiviä hahmoja, näyttävän monipuolinen lavastus, kaunista liikettä, fyysistä taitoa. Ja yhtä lailla kuultavaa; monipuolista musiikkia loistokkaasti laulettuna ja soitettuna.
Musikaalin syyskausi myi loppuun jo paljolti ennakkoon. Myös kevätkausi 2025 on myynyt vilkkaasti, mutta ainakin loppukeväälle paikkoja on saatavissa ihan hyvin – joskaan tuskin kauaa. Kannattaa hankkia liput ripeästi kun niitä vielä saa!