Arvio: Moulin Rouge! Musikaali
Moulin Rouge, hittibiisien tykitystä ja upeaa elämystä
Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge -musikaali tarjoaa visuaalista karkkia, hätkähdyttävän upeita tansseja, taitavaa laulua ja tuttuja biisejä – lyhyesti sanottuna elämyksen.
Kaupunginteatterin Moulin Rouge on yhteispohjoismaista tuotantoa. Vastaava toteutus on nähty Helsinkiä aikaisemmin Kööpenhaminassa, Oslossa ja Tukholmassa. Kaupunginteatteriin esitystä oli hieman muokattu, koska Helsingin näyttämö on selvästi suurempi kuin muissa esitysteattereissa. Helsingissä on esimerkiksi muita enemmän esiintyjiä. Sehän on Helsingin etu, koska siten myös esityksestä tuli näyttävämpi.
Moulin Rouge -musikaali pohjautuu saman nimiseen elokuvaan, joka oli ensi-illassa 2001.
Juoni
Moulin Rougen juoni on simppeli. Köyhä poika tulee Pariisiin ja tutustuu köyhiin taitelijoihin. Yhdessä he suunnittelevat revyyn, jota tarjoavat Moulin Rougeen. Siellä köyhä poika Christian rakastuu revyyn tähteen Satineen. Koska Moulin Rouge on taloudellisissa vaikeuksissa, revyystä vastaava Harold Zidler haluaa, että Satine hurmaa rikkaan herttuan, jotta tämä tulisi revyyn rahoittajaksi. Satinesta tulee herttuan rakastajatar, ja herttua ei vain rahoita revyytä, vaan ostaa Moulin Rougen ja alkaa tyranisoida kaikkea. Satine joutuu valitsemaan: ottaako linnan herttualta vai voittaako hänen ja Christianin rakkaus.
Hyvä miehitys
Elokuvassa Nicole Kidman näytteli Satinea, pariisilaista kabaree-esiintyjää ja kurtisaania. Helsingissä rooli tekee Jennie Storbacka, joka nähtiin mm. Kaupunginteatterin Priscillassa ja Miss Saigonissa.
Christiania, köyhää USA:sta muuttanutta lauluntekijää, näyttelee Martti Manninen – ja hyvin näytteleekin. Hänen laulunsa on vaivatonta, hänen äänensä sopii loistavasti naapurinpoikamaisen Christianin rooliin. Martti Manninen on todella uskottava Christian. Hän jättää varjoonsa jopa Jennie Storbackan.
Risto Kaskilahti saa näyttää kykynsä Moulin Rougen revyystä vastaavana ja taloudellisten haasteiden kanssa painiskelevana ketkuna, jolla on myös sydän.
Tyrannisoivana herttuana nähdään taitava Joel Mäkinen.
Matti Leino sopii hyvin argentiinalaisen, letkeä lanteisen Santiagon rooliin.
30-henkisen näyttelijä- ja tanssijakaartista nostan esiin vielä Niniä näyttelevän Laura Allosen, Lautricia näyttelevän Antti Langin ja Arabia näyttelevän Raili Raitalan, joka myös on toisena vaihtoehtona Satinen rooliin. Näyttelijätaitojensa lisäksi Raili Raitala on erinomainen laulaja ja tanssija.
Musikaalin ohjaaja, ruotsalainen Anders Albien on osannut valita hyvän miehityksen eri rooleihin.
Näyttäviä pukuja, maskeja ja peruukkeja
Täydet pisteet on syytä antaa pukusuunnittelusta vastaavalle Astrid Lynge Ottosenille. Kyllä siinä Kaupunginteatterin puvustamolla on ollut kiireitä, kun yli 100 pukua on tehty. Yhteen cancan-hameeseen on rypytetty 64 metriä kangasta. Korsetit, verkkosukat ja 1800-luvun henkiset kengät täydentävät visuaalista ilmettä.
Maskit korostavat kunkin esiintyjän roolia juuri oikealla tavalla. Tanssijoiden kiharahattaramaiset peruukit ovat ihan omaa luokkaansa.
Entä se musa?
Kuten kerroin heti alussa, musikaali on täynnä hittibiisejä, noita on noin 70! Esityksessä voi kuulla mm. Adelen, Lady Gagan, Freddie Mercuryn, Rihannan ja Pinkin tutuksi tekemiä lauluja, mutta myös vanhempia, tuttuja kappaleita kuten esimerkiksi Diamonds Are A Girl’s Best Friend, Diamonds Are Forever, Carmen-oopperan l’Amour Est Oiseaux jne.
Esitys alkaa todellisella musiikkitykityksellä, jonka ansiosta katsoja tempautuu mukaan kabareen värikkääseen ja vauhdikkaaseen menoon.
Osa lauluista on suomennettu. Mielestäni Paavo Leppäkoski on onnistunut hyvin suomennusurakassaan, koska en edes ajatellut käännettyjen laulujen alkuperäisiä tekstejä.
Suomessa vastaavana kapellimestarina toimii Eeva Kontu. Ensi-illassa orkesteria johti Ville Myllykoski.
Summa summarum
Nautin täysien siemauksin Kaupunginteatterin Moulin Rougesta, sen visuaalisuudesta, lahjakkaista esiintyjistä, tansseista, puvuista ja musiikista.
Olin odottanut tätä esitystä. Jos odottaa jotain, usein joutuu pettymään joltain osin. Nyt sellaista tunnetta ei tullut.
Aikuisen lippujen hinta (aikuiset 92 e, opiskelijat 46 e, eläkeläiset 89 e, aitio, jossa voi olla näkörajoite 22 e) voi tuntua kovalta, mutta jos ajattelee kaikkea sitä työtä, jota esityksen eteen on tehty, esiintyjämäärää jne. ja millaisen elämyksen se tuottaa, ei summa tunnu niin suurelta. Maksaahan festariliputkin paljon, jopa enemmän kuin musikaalilippu.
Ennen ensi-iltaa, joka oli 29.8.2024, lippuja oli myyty jo 80000. Syksy on lähes kokonaan myyty. Kevään näytökset ovat jo myynnissä. Esitykset jatkuvat 10.5.2025 saakka. Ei muuta kuin lippuja varaamaan.
Ensi-iltayleisö oli ihan liekeissä, enkä yhtään ihmettele.