Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Päiväni murmelina

Iida Rekonen – Miten ihanaa -blogi – 19.10.2020

HKT:n Päiväni murmelina saa hymyn huulille

Helsingin Kaupunginteatterin Päiväni murmelina oli iloinen kohtaaminen pimeänä syysiltana. Vierailu oli ensimmäinen vierailuni Helsingin Kaupunginteatterissa sitten viime talven Humisevan harjun ensi-illan. Siinä missä edellisellä kerralla lämpiö oli täynnä ihmisiä, nyt arki-illan näytöksessä ja turvavälien harventamalla katsomolla lämpiöt tuntuivat valtavilta ja jopa hieman autioilta, edes naisten vessaan ei tarvinnut jonottaa. Lämpiön autioutta selittää myös se, että yleisölle on varattu selkeästi perinteistä pidempi aika siirtyä katsomoon, jotta yleisön kontaktit voitaisiin pitää minimissä ja välttää kulkuteiden ruuhkautuminen. Lipun esitykseen sain teatterilta.

Groundhog day

Päiväni murmelina -näytelmän juoni on tuttu samannimisestä elokuvasta. Tarina kertoo itsekkäästä meteorologista Phil Connorssista, joka lähetetään keikalle raportoimaan kevättä ennustavasta Murmelinpäivän juhlasta pienessä Punxutawneyn kylässä. Helmikuun toisena päivänä murmeli nimeltä Phil nostetaan kolostaan ja jos murmeli näkee varjonsa, se kömpii takaisin talviunilleen ja talven ennustetaan jatkuvan vielä kuusi viikkoa. Jos murmeli ei näe varjoaan, ennustetaan kevään sapuvan aikaisin. Tarinassa Phil Connors halveksuu kaikkea Punxutawneyssa näkemäänsä ja kokemaansa, ja kiirehtii pois kylästä. Lumimyrskyn saartaessa kylän hän joutuu jäämään vielä yhdeksi yöksi hotelliinsa, mutta herääkin kauhukseen yhä uudelleen ja uudelleen Murmelinpäivään. Connors löytää tien ulos aikaluupista vasta ymmärtäessään mikä elämässä todella on arvokasta. Mielenkiintoista on se, että Murmelinpäivää todella vietetään Punxutawney -nimisessä pikkukylässä. Perinne on jatkunut jo vuodesta 1886 alkaen. Elokuvasta musikaaliksi tarinan on kirjoittanut Danny Rubin ja näytelmän musiikin on säveltänyt ja sanoittanut Tim Minchin. Varsin onnistuneesta suomennoksesta vastaavat Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila, joiden käsistä on peräisin mm. myös Helsingin Kaupunginteatterissa pyörivän Pienen merenneidon suomennos.

Helsingin Kaupunginteatterin Päiväni murmelina

Helsingin Kaupunginteatterin Päiväni murmelina ehdoton sankari on Phil Connorsia näyttelevä Lari Halme. Halme kantaa hienosti tarinan alusta loppuun, ja kyynisestä ja itserakkaasta Connorsista kuoriutuu hiljalleen yhteisöä rakastava hyväntekijä. Työurakka on varmasti raskas, sillä tarina kietoutuu niin vahvasti yhden henkilön ympärille. Connorsin kyynisyyden vastapainona on Maria Lundin näyttelemä tuottaja Rita Hanson. Hanson on Connorsille ensin vain mahdollinen petikumppani, kunnes toistuvien hurmausyritysten jälkeen nainen tietämättään antaa Connorsille avaimet aikaluupin murtamiseen. Lundin näyttelemä Hanson nousee tarinan toiseksi päähenkilöksi, joka näyttäytyy myös itsenäisenä hahmona tarinan muiden hahmojen määrittyessä ensisijaisesti Connorsin katseen kautta.

Päiväni murmelina on kevyt hyvän mielen musikaali. Se saa katsojan unohtamaan hetkeksi itsensä ja uppoamaan Punxutawneyn suloiseen pikku kaupungin tunnelmaan. Musikaaleille tyypillisiä korvamatoja ei ainakaan minun korviini jäänyt. Se että tuntee juonen ennestään ei haittaa, sillä toisteisessa rakenteessa on oma viehätyksensä ja on hauska seurata miten kohtaukset hiljalleen muuttuvat päähenkilön muutoksen myötä ja miten tarinaan tulee mukaan uusia hahmoja. Ensemble tekee hienoa työtä värikkäissä toppa-asuissaan tanssivina kaupunkilaisina, joiden energia toistuu yhtä raikkaana jokaisen aamun myötä. Poistuin katsomosta hymy huulillani.