Arvio: Pieni merenneito
Pieni Merenneito polskii katsojien sydämeen lumoavan hienossa musikaalissa
merenneito
Huh, tämä Disneyn suurmusikaali jäi minulta melkein näkemättä! En nimittäin ollut tarkistanut esityksen alkamisaikaa, ja automaattisesti oletin näytöksen alkavan seitsemältä, niin kuin teatteriesitykset yleensä alkavat.
Kävin ensiksi ulkona syömässä Hangossa asuvan ystäväni Niinan kanssa ja saavuimme Helsingin kaupunginteatterille puoli seitsemäksi. Naulakoilla seissyt vahtimestari sanoi, että meidän kannattaa pitää kiirettä, koska esitys alkaa NYT! Päätin vaihtaa juhlakengät jalkaan katsomossa, ja vain ryntäsimme portaat ylös teatterin lämpiöön.
Onneksi suuren näyttämön salin ovi oli vielä auki, ja ovella oli muitakin tulijoita. Paniikissa etsin liput älypuhelimeni sähköpostista, ja pääsimme Niinan kanssa loikkimaan permannon kolmannelle riville.
Ensi-ilta oli loppuunmyyty, mutta salissa oli itse asiassa yllättävän vähän lapsia. Eniten salissa näytti olevan kaltaisiamme nostalgiannälkäisiä kolmekymppisiä.
Olin odottanut Pientä merenneitoa siitä asti kun talvella kuulin, että Helsingin Kaupunginteatteri on ottanut sen ohjelmistoonsa. Disneyn Pieni merenneito oli lapsuuteni lempianimaatioita, jonka katsoin yhä uudestaan. Olin juuri täyttänyt yhdeksän vuotta, kun animaatio sai ensi-iltansa Suomessa.
Viimeksi olen nähnyt animaation joskus 10 vuotta sitten Iso-Roballa sijainneen homoyökerho DTM:n elokuvaillassa. Leffatapahtumaa juonsi Cristal Snow ja toinen juontaja, ja he olivat pukeutuneet merennoita Ursulaksi ja Sebastian-ravuksi.
Sadun lähtökohta on se, että merenkuninkaalla Tritonilla on seitsemän kaunista ja musikaalisesti lahjakasta tytärtä, joista suloisin on nuorin, Ariel. Isä on kieltänyt Arielia menemästä merenpinnalle, koska ihmiset voisivat nähdä hänet ja vangita.
Ariel kuitenkin uhmaa isäänsä ja keräilee ihmisten mereen pudottamia jänniä esineitä. Yhtenä päivänä Ariel pelastaa haakserikkoon joutuneen prinssin hukkumiselta ja rakastuu komeaan nuorukaiseen. Ariel menee merennoita Ursulan luokse, jotta voisi saada pyrstön sijasta jalat ja päästä ihmisten maailmaan. Maksuksi Ursula vaatii Arielin äänen ja antaa hänelle kolme päivää aikaa saada suudelma prinssiltä.
Prinssin huoltaja Yrjö taas painostaa Erikiä löytämään itselleen puolison, ennen kuin Erik täyttää 18 vuotta. Prinssi ei vain saa mielestään kaunisäänistä neitoa, joka pelasti hänen henkensä.
Pieni merenneito on Helsingin kaupunginteatterin suurin satsaus kautta aikojen, ja se kyllä näkyy! Esitys on visuaalisesti häkellyttävän upea, kenties näyttävin Suomessa koskaan tehty teatteriesitys.
Musikaali on myös hauska, koskettava ja romanttinen, ja show’n kruunaa lopuksi katsomoon leijailevat saippuakuplasuihkut. Yleisö osoitti ensi-illassa suosiotaan seisten.
Yksityiskohdiltaan rikkaat lavasteet ja puvut vaihtuvat nopeasti, ja saamme nähdä niin purjelaivan, hylyn, merenalaisen maailman kuin kuninkaanlinnan. Meriosuuksissa näyttelijät liikkuvat niin kuin olisivat jatkuvasti vedenvirtauksen kevyesti liikuttamia, ja merenneitojen pyrstöt on toteutettu hienosti.
Ariel ja prinssi Erik myös todella uivat ilmassa. Sain kylmiä väreitä, kun Ariel ensimmäistä kertaa kohosi uimaan korkeuksiin ja lauloi samalla, sillä kohtaus oli niin hieno. Tuli mieleen Tokion DisneySea-huvipuistossa viime vuonna näkemäni vartin pituinen A Little Mermaid -show, jossa japanilainen Ariel myös ui ja lauloi ilmassa, vaikka toki Helsingin kaupunginteatterin musikaali on suurimuotoisempi.
Mustekala Ursula liikkuu pyörillä ja hänen lonkeroitaan liikuttelevat avustajat. Harsokankaille on heijastettu liikkuvia mereneläviä. Näytöksen aikana lavalla ja kulisseissa työskentelee yhteensä lähes 80 henkilöä, ja esitystä on toki ollut tekemässä vielä paljon suurempi joukko. Kallis tuotanto näkyy tosin lippujen hinnoissa, ja permantopaikan peruslippu on suolaiset 88 euroa.
Musikaaleihin myös liittyy lähes aina tietynlainen keveys, eikä Pieneltä merenneidoltakaan kannata odottaa erityisen radikaalia juonta tai tuoretta ja syvällistä sanomaa.
Viime vuonna Helsingin kaupunginteatterille menestysmusikaali Kinky Bootsin ohjanneelta Samuel Harjanteelta, 31, on jälleen odotettu paljon, ja hän myös lunastaa odotukset. Sonja Pajunoja taas sopii eläväiseksi ja valoisaksi Arieliksi. Martti Manninen vetää hyvin purjehdusta rakastavan prinssin rooliin. Esityksen kuitenkin lähes varastaa mahtavan merinoita Ursulan roolissa Sanna Saarijärvi.
Hellyttävä ja ihmeen luonteva näyttelijä on Arielin ystävän, Pärsky-kalan roolissa ensi-illassa ollut koululainen Alek Pérez Lahtinen. Katsomossa meidän kanssa samalla rivillä istuivat kolme muuta Pärskyn lapsinäyttelijää. Merenneitojen laulunopettajana ja Arielin suojelijana työskentelevä Sebastian-rapu on kekseliäästi toteutettu nukkena, jota liikuttelee Tero Koponen. Höpsön Skuutti-lokin roolissa ilahduttaa Tuukka Leppänen. Kuninkaanlinnan ranskalainen kokki on stereotyyppinen mutta silti herkullinen hahmo (Tuomas Uusitalo). On ollut mainio idea laittaa keittiöön häärimään ja sähläämään ranskalaisten kokkien klooniarmeija.
Lavalla nähdään lukuisia muitakin näyttelijöitä, joista mainittakoon vielä ankarana mutta oikeudenmukaisena merenhallitsijana Tritonina nähtävä lihaksikas Mikko Vihma. Hänen vatsalihaksensa on varmasti tuotu meikillä paremmin esiin, jotta hän muistuttaisi animaation järkelemäistä Tritonia!
Helsingin kaupunginteatteri on profiloitunut ulkomailla menestyneiden tuttujen musikaalien Suomeen tuojana. Nytkin kyseessä on Disney Theatrical Production alkuperäistuotanto, ja musikaalin kantaesitys oli 10.1.2008 Broadwaylla New Yorkissa. Pieni merenneito -animaatio sai ensi-iltansa vuonna 1989, ja se taas perustuu tanskalaisen Hans Christian Andersenin satuun vuodelta 1837. Disney on muuttanut satua onnellisemmaksi, kuten poistanut lopusta Arielin itsemurhan ja antanut hänelle prinssinsä.
Andersen kirjoitti sadun rakkaudentunnustuksena läheiselle ystävälleen Edvard Collinsille, kun Collins kihlautui naisystävänsä kanssa. Andersen samaistui merenneitoon, joka ei voi saada prinssiä, koska he kuuluvat eri maailmoihin. Disneyn versio ei käsittele seksuaalista suuntautumista eikä epätoivoista rakkautta, vaan laajemmin unelmien toteuttamista, nuorta rakkautta ja ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan.
Andersenin homoseksuaalisuutta ja sen näkymistä sadussa käsiteltiin avoimemmin Suomen kansallisoopperan Pieni merenneito -baletissa, jonka näin marraskuussa 2015.
Arielin kohdalla voi miettiä, onko hahmo tuntemattoman miehen takia kaiken hylkäävä tytönhupakko, jonka elämän täyttymys on teini-ikäisenä avioliittoon pääseminen. Vai onko Ariel feministinen hahmo, joka uhmaa yleistä mielipidettä ja läheistensä odotuksia voidakseen elää itsensä näköistä elämää? Koin Arielin ja Erikin ehkä ennen kaikkea voimauttavina hahmoina, koska kumpikin kapinoi voidakseen toteuttaa unelmansa.
Linnan keittiössä nähdään taas groteski kohtaus, jossa Sebastian-rapu yrittää paeta ranskalaisen kokin veitsen alta. Tuntui, että esitys yritti tällä käsitellä sitä ristiriitaa, että näytelmässä pääosassa ovat ihanat merenelävät, joita kuitenkin ihmiset syövät.
Musikaalissa ilahduttavat myös animaatiosta tutut klassikkokappaleet, joita piristävät uudet suomennokset. Animaatioon musiikin tehnyt Alan Menken on säveltänyt yli 10 uutta laulua musikaalia varten. Laulut eivät ole Under the Sea –biisin veroisia hittejä, mutta ihan mukavia kuultavia.