Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Pieni merenneito

Irmeli Haapanen – Turun Sanomat – 30.8.2019

Pieni merenneito ui napakymppiin

Helsingin kaupunginteatterin Disney-musikaali täyttää kaikki tämän ajan satumusikaalille asetetut odotukset.

Alkaneen näytäntökauden ehdoton spektaakkelikuningatar on tässä! Näin uskallan väittää, vaikka syksy on tuskin vielä alkanut. Pienen merenneidon ohjaaja Samuel Harjanne korostaa käsiohjelmassa teoksen sisältöä: ”—sekä Arielin keho että häntä ympäröivä maailma estävät häntä olemasta kuka on. Tämä resonoi nykymaailman
puheenaiheisiin identiteetistä ja sukupuolista, ja on musikaalin tärkein teema”.

Erilaisuuden hyväksyminen sekä omaksi itseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen ovat toki tarinan keskiössä, mutta ei niistä vielä synny se teos, joka villitsi ensi-iltayleisön huutamaan ja kiittämään lukuisin väliaplodein sekä osoittamaan lopussa suosiotaan yhtäjalkaa seisaaltaan. Siihen tarvitaan myös kokonaisnäkemystä, tyylitajua, satumaista loisteliaisuutta, tarttuvaa musiikkia, huumoria ja ripaus taianomaisuutta.

Samuel Harjanne on viime vuosina profiloitunut menestysmusikaalien ohjaajana. Hänen tähänastisena huippuna pidetään Helsingin kaupunginteatterin viimevuotista Kinky Bootsia. Pieni merenneito vahvistaa hänen asemiaan meikäläisten musikaaliohjaajien kärjessä.

Kyseessä on Disney Theatrical -tuotanto, joka sai ensiiltansa Broadwaylla tammikuussa
2008 ja joka perustuu Disneyn animaatioelokuvaan vuodelta 1989 ja se taas yli sata vuotta aiemmin ilmestyneeseen H.C. Andersenin (1805–1875) klassikkosatuun.

Disneymäisyys on vahvasti läsnä teoksessa, mutta mielestäni näyttämöversio on jopa rakastettua animaatiota parempi. Lauluja on musikaalissa enemmän, ja esimerkiksi kuningas Tritonin ja merennoita Ursulan konfliktitulee paremmin pohjustetuksi. Myös musikaalin suomennos peittoaa mennen tullen animaation käännöksen. Elokuvamaisuudestaan huolimatta Pieni merenneito on elävä teatterikappale.

Pienen merenneidon sanotaan olevan Helsingin kaupunginteatterin kaikkien aikojen suurin tuotanto. Visuaalisuuteen on satsattu paljon, enkä mitään tämän veroista ole aiemmin nähnytkään. Upeiden vedenalaisten hahmojen suunnittelemisessa sekä lennätyksissä on hyödynnetty arvostettujen kansainvälisten tahojen osaamista.

Esityksen visuaalinen vaikuttavuus on suurelta osin myös turkulaisten käsissä, sillä lavastuksesta vastaa turkulainen näyttelijä-lavastaja Peter Ahlqvist ja puvuista täkäläinen pukusuunnittelija-lavastaja Pirjo Liiri-Majava.

Lavastusratkaisut luovat komeasti erilaisten miljöiden rakenteet, joita täydennetään fantastisilla projisoinneilla. Liiri-Majava on puolestaan pannut peliin koko rikkaan mielikuvituksensa pukuloistoa luodessaan. Näyttäviä pukuja on itse asiassa niin paljon, että se alkaa näyttää jo tuhlailulta.

Pieni merenneito on täydellinen teos romantiikan ja fantasian nälkään. Toinen puoliaika on tosin ensimmäistä latteampi, kun juoni painottuu enemmän Arielin ja Erikin rakkaussuhteen kehittymiseen.

Niin suloisia kuin Sonja Pajunoja ja Martti Manninen nuoruuden herkkyydessään ja tahdonvoimassaan ovatkin, musikaalin ehdoton valtias on Sanna Saarijärven täysin suvereenisti esittämä hurja Ursula.

Ilman nuorta Pärskyä, jota ensi-illassa esitti ilmeikkäästi Alek Pèrez Lahtinen, Tuukka Leppäsen sanaväännöksiä suoltavaa lokki Skuuttia ja Tero Koposen animoimaa käsinukkerapu Sebastiania musikaalista puuttuisi kosolti esitystä runsauttavaa huumoria.

Koko ensemblestä huokuu tekemisen ilo, jonka ansiosta syntyvät sellaiset huippunumerot kuin Lääpällään ja Jää syvyyksiin.

Alkuperäinen arvio