Arvio: Rakas Evan Hansen
Rakas Evan Hansen – Suurien teemojen musikaali häikäisee Helsingin kaupunginteatterissa musiikillaan
Rakas Evan Hansen, kirje alkaa. Pian sen joutuu vääriin käsiin, ja siitä alkaa väärinymmärrysten ja valheiden ketju, joka muuttaa Evan Hansenin elämän.
Miten ihanaa, että on taas syksy ja suurmusikaalin aika! Helsingin kaupunginteatteri jatkaa Broadway-hittien vyöryttämistä Rakas Evan Hansen -musikaalilla, joka on voittanut muun muassa parhaan musikaalin, parhaan käsikirjoituksen ja parhaan sävellyksen Tony-palkinnot. Sitä ei enää voi nähdä New Yorkissa, mutta Helsingissäpä voi!
Musikaalissa on isoja teemoja. Yksinäisyys, masennus ja ahdistuneisuus, itsemurha, lapsen menettäminen ja isän hylkäämäksi jääminen. Perheen sisäiset kommunikaatio-ongelmat ja vanhemman ja lapsen välisen yhteyden katkeaminen.
Ei ihme, että itkettää, mutta katsomossa saa silti myös nauraa.
Nuoruus on muutenkin haastavaa aikaa, ja erityisen vaikeaa se voi olla, jos ei kuulu porukkaan. Evan Hansenilla (ensi-illassa Julius Suominen) on vain yksi ystävä, Jared (Samuli Pajunen), joka kaiken lisäksi määrittelee itsensä enemmänkin perhetutuksi. Koulussa Evan käy ahdistuslääkkeiden voimin. Kun hän putoaa puusta ja murtaa kätensä, kukaan ei huomaa. Hän ei saa muita edes kirjoittamaan nimeään käsikipsiinsä. Yksinhuoltajaäiti (Nina Tapio) on usein illat töissä, sillä rahat ovat tiukilla – vuosia sitten häipynyt isä on etäinen. Evan saa voimaa Zoesta (Riikka Riikonen), johon hän on ihastunut. Harmi vain, että kohtaamiset menevät Evanin jännittämisen vuoksi aina puihin.
Evanin terapeutti on kehottanut poikaa kirjoittamaan itselleen tsemppikirjeitä, ja hän tottelee kuuliaisesti. Pian yksi sellainen joutuu kuitenkin vääriin käsiin.
Murphyjen perheessä kipuillaan myös. Connor-poika (Niki Rautén) käyttää huumeita ja lintsaa koulusta. Vanhemmat eivät saa häneen otetta ja Zoe-sisko jopa pelkää veljeään.
Nämä kaksi huonosti voivaa poikaa kohtaava lyhyesti ja yllättävästi, ja siitä alkaa tapahtumaketju, joka johtaa isoihin väärinymmärryksiin ja pian aivan uuteen elämänvaiheeseen Evanille.
Äkkiä syrjitty seinäkukkanen tunnetaan paitsi koko koulussa, myös somessa. Evanista tulee ilman omaa ansiotaan päähenkilö ja ihminen, joka hyötyy muiden tragediasta. Nyt hän on joku, jonka ajatukset ja seura kiinnostavat. Kaiken taustalla on tahaton väärinymmärrys, mutta pian siitä tulee valhe, jonka oikaiseminen ei enää tunnu mahdolliselta – tai tarpeelliselta. Nythän asiat ovat vihdoin hyvin! Valhe kuitenkin vyöryy lumipallon tavoin isommaksi ja isommaksi, kunnes loppu alkaa näyttää vääjäämättömältä.
Kaikesta huolimatta on suloista nähdä Evanin puhkeavan kukkaan. Hän löytää elämälleen suunnan ja tarkoituksen ja pystyy jättämään ahdistuslääkkeet pois. Yhä useampi ilta tulee vietettyä Murphyjen luona, ja Evan saa vihdoin kokea, millaista on, kun ympärillä on perhe, jolla on aikaa ja kiinnostusta häneen.
Yksi koskettavimmista kohtauksista onkin Evanin ja Larryn (Antti Timonen), Connorin isän, välillä. Poika, jolla on etäinen suhde isäänsä, ja isä, jolla oli etäinen suhde poikaansa, saavat hetken ajan tehdä tavallisia isä–poika-juttuja.
Silti oma äiti on lopulta se luotettavin kallio, joka ei hylkää koskaan.
Rakas Evan Hansen -musikaalin taustatekijöistä löytyy esimerkiksi La La Land -hittimusikaalin laulunkirjoittajia, ja kappaleet ovatkin erinomaisia. Tasokkaasta laulajakaartista erottuvat vielä piirun verran muun muassa Nina Tapio, Riikka Riikonen ja kaupunginteatterin viimesyksyisessä Priscilla – Aavikon kuningatar -musikaalissa yhdessä päärooleista ihastuttanut Niki Rautén. Lavalla on paljon tuoreita, nuoria kasvoja, joiden innokkuus välittyy katsomoon.
Ensi-illassa Evan Hansenina nähtiin Julius Suominen, joka välitti erinomaisesti lukiolaisen ahdistuksen, ujouden ja hermostuneisuutta oireilevat pienet eleet ja ilmeet.