Arvio: Rakastunut Shakespeare
Teatterissa: Rakastunut Shakespeare
Tämän viikon toinen ensi-ilta oli Helsingin Kaupunginteatterin esittämä Rakastunut Shakespeare. Näytelmä, josta ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta jonka ajattelin olevan kiva nähdä. Onhan kyseessä kuitenkin teos, jonka elokuvaversio voitti aikoinaan peräti seitsemän Oscaria. No, nyt tietysti myönnän, etten ole elokuvaa nähnyt, ja siksi ei niitä odotuksia näytelmän suhteen ollutkaan. En edes tiedä, onko elokuvaa näytetty televisiossa. Itse tykkään käydä katsomassa elokuvat elokuvateatterissa. Siinä on aivan oma fiiliksensä. Mutta takaisin aiheeseen. Mitä pidin näytelmästä? Ihana, ihana ja ihana ja sitten paljon sydämiä perään.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun loppupuolelle. William Shakespeare (Heikki Ranta) on rahapulassa, eikä avioelämäkään ole mallillaan. Lisäksi Shakespearea vaivaa innoituksen puute. Ei tule kirjoittamisesta yhtään mitään. Jotain on tapahduttava ja tapahtuukin. Shakespeare tapaa ihastuttavan Viola de Lessepsin (Miila Virtanen), joka puolestaan on vankkumaton Shakespearen tuotannon ihailija. Lisäksi Violalla on kiihko päästä teatterin näyttämölle esiintymään. Skandaalinkäryä ilmassa. Naiset eivät näyttele Kuningatar Elisabeth I:n (Helena Haaranen) ajan Englannissa. Ilmassa on hyvin nopeasti muutakin. Ihastusta, rakastumista ja rakkautta.
Nyt ei voi välttyä siirapilta, mutta Heikki Ranta ja Miila Virtanen ovat herttainen pari Shakespearena ja Violana. Pari pelaa hyvin yhteen ja välillä oikeasti tuntuu, että kenties kaikki ei olekaan pelkkää näytelmää. Etenkin Virtasen silmät loistavat juuri oikeissa kohdissa. Rakastunut ihminen on kaunis ja tämän Virtanen tuo näyttämöllä hyvin esiin. Ihailin myös sitä, kuinka Ranta saa vaihdettua epätoivoisen miehen moodin hetkessä tekstiä ja tarinaa suoltavaksi näytelmäkirjailijaksi.
Rakastunut Shakespeare on valtava produktio ja näyttämöllä nähdäänkin monia tekijöitä. Yksi, jonka ehdottomasti haluan nostaa esiin, on Heidi Herala, joka on imettäjän ja Violan palvelijan roolissa. Herala on kuin oma äiti Violalle. Alati huolestunut, koska Violan elämässä tapahtuu mullistavia asioita. Heralan roolisuoritus on hyvin uskottava, vaikka välillä löytyy koomisiakin piirteitä. Jari Pehkonen nähdään Rose-teatterin omistajana Henslowena. Oikeasti, kuinka tämä mies osaa aina tehdä omannäköisensä roolin? Entä sitten Jouko Klemettilä? Ralph, Rose-teatterin näyttelijä, jonka pelkkä olemus näyttämöllä naurattaa. Hupaisaa. Katupoika John Websterin roolissa on kaksi eri näyttelijää. Ensi-illassa vuorossa oli Luca Elshout. Ihmettelisin, jos pojasta ei myöhemmin kuultaisi lisää. Poika on todella taitava ja on heittäytynyt rooliinsa täysillä. Koiran roolissa on myös vuorottelua. Ensi-illassa katsojia ihastutti Heppu.
Pidin siitä, kuinka Rakastunut Shakespeare esittää yhden vaihtoehdon sille, kuinka Shakespearen Romeo ja Julia olisi syntynyt. Näytelmä itsessään on rakkaustarina, jota siivittää tragedia. Näytelmässä on kuitenkin mukana myös huumoria. Nauraa saa ja pitääkin nauraa. Osittain nauratti myös vaatetus, vaikka oikeasti näytelmän puvustus on todella upeaa katsottavaa. On siinä täytynyt olla työmaa, että kaikki näytelmän puvut ja asusteet on saatu loihdittua. Uskomattoman hienoja pukuja. Yksityiskohtana kerrottakoon, että Kuningatar Elisabeth I:n hovissa järjestetyissä tanssiaisissa naisten peruukit olivat todella mainioita. Ja kyllä, Wikipediassa oleva Elisabeth I:n kuva on kuin suoraan näytelmästä. Ja se kruunu, joka meni peruukin muotoisesti, oli aivan huippu. Vaikka näytelmä kokonaisuudessaan onkin loistava, pidin esityksen toisesta näytöksestä enemmän. Aivan kuin näytelmä olisi lähtenyt uuteen lentoon väliajan jälkeen.
Rakastunut Shakespeare on vaatinut ison työn. Mielestäni näytelmän ohjannut Kari Arffman on onnistunut saamaan palaset hienosti paikalleen yhdessä muun työryhmän kanssa. Jyrki Karttunen on vastannut esityksen koreografiasta, ja voin vakuuttaa, ettei näyttämöltä puutu liikettä ja eloa. Puvustuksesta jo mainitsinkin, ja nainen, joka on vastannut tästä upeudesta, on Elina Kolehmainen. Myös Jaana Nykänen ansaitsee kiitokset naamioinneista ja kampauksista. Tästä näytelmästä puhuttaessa ei voi olla mainitsematta myöskään massiivista lavastusta, joka jo itsessään on näkemisen arvoinen. Kiitokset lähtevät Katariina Kirjavaiselle.
Jos et kauheasti käy teatterissa, voisi Rakastunut Shakespeare sopia sinulle. Näytelmässä on tarina, joka kuljettaa ja jaksaa kiinnostaa loppuun saakka. Samalla voi ihailla näyttämötaidetta parhaimmillaan.