Arvio: Suomen hauskin mies
KUN KÄRSIMYSTEN MALJA KUKKUROILLAAN ON
Joistain esityksistä tietää heti, että tämä on hyvä. Heti ensimmäisestä kuvasta näkee, että tässä on ajatus valmis, näkökulma kirkas ja motivoitunut, toteutustaitoinen työryhmä käsillä.
Tällainen kerrassaan mainio teatteriesitys on Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan kirjoittama ja Kujanpään ohjaama SUOMEN HAUSKIN MIES. Sen pakoton taidokkuus ja koskettavuus välttää kaikenlaisen trendikkyyden ja niinpä se onkin sitten paljon enemmän. Elämys suorastaan.
Jäljet kyllä pelottivat. Tehdä nyt komiikkaa kansalaissodan aikaiselta punavankileiriltä. Ei ole helppoa nauraa sodan kärsimyksille. Silloin pitää uskaltaa olla julma ja uskaltaa olla jonkin puolella, jotain vastaan.
Suomen hauskin mies on. Työväenteatterin supliikki johtaja Toivo (suvereeni Martti Suosalo täsmäroolissa) agitoi teatterinsa väen punakaartiin, mutta pakeni muualle seikkailemaan. Toivo joutuu kuitenkin lopulta vankileirille, jossa hänen teatterilaisensa jo viruvat.
Leirin jääkäriluutnantti Nyborg (hienon roolityön tekevä Heikki Ranta) tunnistaa nuoruutensa sankarinäyttelijän ja pian on Toivo teatteriseurueineen valmistamassa henkensä pitimiksi farssia leirin johtajalle (kylmäävä Rauno Ahonen) ja hänen vierailleen.
Kujanpää ohjaa muhevaa ja tarkkaa tekstiä maagisen varmasti ja hyvällä rytmillä. Kaupunginteatterin pienen näyttämön lava pyörähtää juuri oikealla hetkellä, kieputtaen loistovireeseen syttynyttä ensembleä ja Pekka Korpiniityn upeita lavasteita (tyylikkäät valot Kari Leppälä, puvut Sari Salmela), huikean äänimaiseman (Aleksi Saura) ja hurmaavan musiikin (Timo Hietala) säestyksellä.
Näyttämökuvallinen nappisuoritus on rempseä tarina, joka solahtaa traagisten käänteiden lomassa ihka oikeaksi puskikseksi. Ja silti esitys on inhimillinen ja armollinen. Kättä ojennetaan rintamalinjojen yli, koskettavasti. Osui ja upposi.