Arvio: Veljeni Leijonamieli
Veljeni Leijonamieli (Helsingin kaupunginteatteri)
Helsingin Kaupunginteatteri esittää Astrid Lindgrenin klassikkosatuun Veljeni Leijonamieli perustuvaa samanimistä musiikkinäytelmää. Lindgrenin tekstin on dramatisoinut Alexander Mørk-Eidem sekä suomentanut, sovittanut ja laulutekstit tehnyt Rasmus Arikka. Helsingin Kaupunginteatterille näytelmän on ohjannut Jakob Höglund.
Kuten alkuperäinen tarinakin, näytelmä jakaantuu erilaisiin jaksoihin. Alun traagiset tapahtumat ja sairaalakuvaus ovat suorastaan runollisen kauniita. Myöhemmin eri paikkoja kuvataan tuoden esiin kunkin paikan ilmapiiriä ja tunnelmaa monin keinoin.
Näytelmässä on paljon voimakkaita, koskettavia teemoja kuten ystävyys, rakkaus, luottamus, yhteisöllisyys ja rohkeus. Kuten Lindgrenin tyyliin sopii, näitä ei liiaksi alleviivata vaan ne kuuluvat luontevasti tarinaan. Toisaalta yhtä luontevina mukana on hyvin painavia teemoja kuten sairaus, kuolema, alistaminen ja petos. Nämä käsitellään niin, että asian vakavuus tulee kyllä esille, mutta ei hirvittävän raskaana – muttei myöskään lässyttäen.
Leijonamielen veljeksiä eli Korppua ja Joonatania esittävät Alexander Wendelin ja Mikko Kauppila. Wendelin tekee uskottavasti pikkuveli Korpun, joka ihailee isoveljeään. Tarinan edetessä hän myös kasvaa nopeasti olosuhteiden niin vaatiessa. Korpun riehakas riemu hänen päästessään sairautensa jälkeen kunnolla liikkumaan ja leikkimään on pakahduttavaa – Wendelin tuo tämän ihanasti esiin. Kauppilan Joonatan on reipas ja kannustava sekä vastuunsa tunteva ja kantava isoveli. Kauppila yhdistää rooliin hienosti toisaalta sopivan lapsekkaan iloisuuden, toisaalta huolen Nangijalan tapahtumista. Veljesten keskinäinen rakkaus tulee kauniisti esiin.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä rooleissaan. Käsiohjelmaan on listattu harvinaisen tarkasti kaikkien näyttelijöiden kaikki roolit, ja niitähän riittää! Esimerkinomaisesti vaikkapa Elena Rekola on Veder, mutta sen lisäksi kertoja, sairaanhoitaja, kirsikkalaaksolainen, ruusulaaksolainen, oksa, ison Joonatan-nuken jalat, ison Korppu-nuken jalat, pienen Joonatan-nuken jalat ja toinen käsi, Lääkärin oikea käsi, Joonatan kyyhkysenä (nenäliina), pienen Korppu-nuken jalat, Rimman pää ja ääni, Fjalarin kaviot, kyyhkynen, pienen Veder-nuken pää ja ääni, sotilas sekä Katlan vasen jalka. Saa siinä olla monena!
Esiintymisessä on paljon lapsille helposti samaistuttavaa leikillisyyttä ja riemua, kuten mäenlaskua tai niin skuutilla, keppihevosella kuin kuutiotyynyilläkin tapahtuvaa ”ratsastusta”. Voisin kuvitella, että ainakin osa katsojista elää näitä hetkiä uudestaan omissa leikeissään!
Veljeni Leijonamielen lavastus tarjoaakin hyvin sijaa leikillisyydelle. Myös lavasteiden muokkaus vaikuttaa ajoittain mukavasti rakenteluleikiltä. lavastuksen on suunnitellut Vilma Mattila. Hyvin olennainen osa lavanäkymää ovat William Ilesin ja Toni Haarasen suunnittelemat valot ja videot, joilla lavasteisiin luodaan huimasti lisää eloa. Esimerkiksi alkupuolella tapahtuva tulipalo on kuvattu komeasti ja pelottavastikin.
Näytelmän puvustuksen on suunnitellut Heidi Wikar, naamioinnit Milja Mensonen. Molemmat ovat osa kerrontaa hahmojen muuttuessa sen mukaan, missä ollaan. Esimerkiksi henkilöiden pukujen värikkyydellä tai värittömyydellä voidaan kertoa paljon.
Näytelmän musiikki elää hienosti tapahtumien mukana luoden ja sävyttäen tunnelmia. Sävellykset ja äänidesign on tehnyt Stefan Johansson. Muusikkona toimii Senni Valtonen, joka soittaa monia eri soittimia ollen useimmiten näkyvillä, osa kulloisiakin tapahtumia tai maisemaa. Musiikkinumeroihin liittyvät koreografiat on suunnitellut ohjaaja Jakob Höglund ja työryhmä, taistelukoreografiat Höglund sekä Ville Seivo. Varsinaista tanssia on vähän ja sekin spontaanin oloiseksi ilotteluksi tehtyä, mutta koreografioitua liikettä muuten paljon, hienoina esimerkkeinä vaikkapa susilauma kuutamolla tai oksien ja niistä rakentuvien puiden liike.
Erittäin olennainen osa näytelmää ovat myös nuket, jotka on suunnitellut Heini Maaranen. Nukeilla kuvataan onnistuneesti osa tapahtumista, joiden esittäminen olisi muutoin ehkä liiankin pelottavaa. Toisaalta nukeilla voidaan tehdä myös muuten lisää hahmoja ja tapahtumia, mikä luo ilmaisuun viehättävää monipuolisuutta.
Kaikkiaan Veljeni Leijonamieli on monipuolinen, seikkailullinen musiikkinäytelmä, jonka toteutuksessa on paljon hyviä oivalluksia ja nähtävää katsojille. Musiikki tuo tunnelmallista elävyyttä niin ilossa kuin surussakin. Myös huumoria on mukana runsaasti. Lapsikatsojat on huomioitu tekemällä näytelmästä heille sopiva, mutta samanaikaisesti onnistuneesti erittäin katsottava myös aikuisille. Ihan pienimpiä tämä kyllä saattaisi pelottaa, ja Helsingin Kaupunginteatterin ohjeistava suositusikä onkin 9-vuotiaista ylöspäin.
Veljeni Leijonamielen liput myyvät hyvin, joten kannattaa olla toimelias niitten hankkimisessa. Näytelmä Helsingin kaupunginteatterin sivuilla.