Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Ystäväni pelikaani

Minnamari Uttula – Minkun matkassa – 16.10.2022

Ystäväni pelikaani Helsingin Kaupunginteatterissa

Meille lasten kanssa tärkeä yhdessä tekemisen muoto on teatteri, ja saimmekin mainion tilaisuuden käydä esikoisen kanssa katsomassa riemastuttava ja tunteikas Ystäväni pelikaani ensi-illassa keskiviikkona.

Näytelmä on dramatisoitu Leena Krohnin romaanin, Ihmisen vaatteissa, pohjalta. Tarina kertoo Emil-pojasta, jolla on vaikeuksia sopeutua uuteen elämäntilanteeseen. Emilin vanhemmat ovat eronneet, ja poika muutti äidin kanssa kaupunkiin. Emil ikävöi isää ja entistä elämää, eikä oikein edes tahdo antaa uudelle elämälle tilaisuutta.

Erikoisen uuden naapurin kohtaaminen muuttaa kuitenkin kaiken. Kuka, tai mikä, on tuo erikoinen herra Hyyryläinen? Asuuko naapurissa tosiaan ihmiseksi naamioitunut pelikaani?

Totta tosiaan, pelikaani on päättänyt ryhtyä ihmiseksi, ja siihen hän tarvitsee Emilin apua. Emil suostuukin oitis opettamaan pelikaanille lukemista ja kirjoittamista, ja lopputulemana molemmat oppivat toisiltaan ja itsestään vaikka mitä jännittävien seikkailujen lomassa.

Emil ja herra Hyyryläinen, siis pelikaani ihmisen vaatteissa, ystävystyvät, ja opettavat toisensa näkemään maailman uusin silmin.

Näytelmä tempaa mukaansa, se on hauska, se on lämmin ja se on myös herkkä. Tunteita, isojakin, käsitellään, ja se tarjoilee myös omintakeisella tavalla elämänviisautta.

Taiteisiin rakastunut pelikaani opettaa katsojalle jotain ihmisyydestä. Näytelmässä on läsnä ikävä ja luopuminen sekä pelko muutoksesta, mutta myös ystävyys sekä ihmisen ja luonnon suhde.

Näytelmä oli tosiaan mainio. Meillä oli hauska ilta, ja isot teemat jäivät kotiin pureksittavaksi. Seuralaiskriitikkoni 10-v. suosittelee – etenkin hauskat kohtaukset jäivät mieleen. Ihastuin myös näyttelijöiden mukautuvuuteen ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Erityisesti jäi mieleen alakuloinen Hyyryläinen eläintarhassa, kun eturivillä vieressämme istuneet pikkutytöt heiluttelivat häkkiin suljetulle pelikaanille, ja tämä haikeana heilauttaa heille ”siipeään”. Pidin myös valtavasti puvustuksesta ja erottuvasta tyylisuunnasta sekä siitä, miten näytelmässä oli liikettä ja eläväisyyttä.